IRC-Galleria

voin taas huokaista syvään, ja miettiä mihin suuntaan elämäni on menossa.

tunnen itseni yksinäiseksi, yksinäisemmäksi kuin koskaan - vähään aikaan. en oikein tiedä, miten tulisi olla tai mitä kenties tehdä. ja jos teenkin jotain mietin teenkö sitäkään oikein.
ihmiset tuomitsevat minut. vihaan sitä. ne ihmiset eivät ansaitse minua. valitettavasti tämä asia ajaa minut usein tilanteisiin, joita kartan viimeiseen.

en minä paljoa pyydä. haluaisin vain olla se, joka olen.

kysymys parisuhteesta: luoja, minä rakastan mikaa. enkä haluaisi hänelle mitään pahaa. haluaisin kuitenkin olla velvollinen vain itselleni. haluaisin tehdä asioita, jotka ovat luonnolleni olennaisia. en tiedä johtuuko tämä "ahdistukseni" kesästä, kenties mikan ystävän häistä... mistä sitä en tiedä.

kaipaan vapauttani, oikeutta itseeni ja itsenä olemiseen. tuntuu siltä, että olisin lukittuna häkkiin, vaikka enhän minä oikeastaan ole.


tänään olin hetken onnellinen. istuskelin rannalla. katselin aaltoja ja jopa nautin auringon lämmöstä. enkä ollut yksin. eräs nuori lokki tuli kanssa istuskelemaan. en voi ymmärtää, kuinka kesy tuo lokinpoikanen oli. oleskelimme yhdessä lähes kaksi tuntia. eikä se lentänyt pois. ei se tuominnut. se vai tallusteli metrin päähän minusta ja kävi lepäämään...
se lokki oli yksinäinen, ihan niin kuin minäkin. ehkä me tunsimme toisemme.

nyt minua väsyttää. haudun näitä ajatuksia päässäni kunnes nukahdan ja huomenna en ehkä muista enää mitään.