IRC-Galleria

onpa outo olo.
jos mika ei liikennöisi sängyssä noin paljon, tunnelma olisi täydellinen.
kuulen ikkunasta tuulen heiluttelevan lehtiä, ja raukeus. niin ihana tunne. kaipuu.

niin...
mitäpä kirjoitan. tämä kesä on mennyt. siltä minusta tuntuu. hyvää uutta vuotta.
kunpa osaisin pukea tämän tunteen sanoiksi ja kunpa näkisin, mitä kirjoitan.

masentavaa. jälleen alkaa uusi vaihe elämässäni ja mikään ei muutu. pitäisikö minkään edes muuttua? ei se, että muutan tai vaihdan työpaikkaa, ei se tunnu missään. se vain, että syksyn koleus...
sateiset illat, kellertävät lehdet, harmaa taivas ja minä. kaikki se taas tulee ja minulta puuttuu se jokin. mikä?

päässäni on jokin outo kuva jostain, kuvitelma ehkä paremminkin. en kai tarkkaan pysty sitä näkemään, mutta sitä kaipaan. aistin sen. näen kostuneen asfaltin ja siihen liimautuneet syksyn maalaamat lehdet....
äsh.

voi pientä päätäni.
tunnen olevani täysin hukassa. missä helvetissä minä olen??
missä on se minuus, jota todella kaipaan?
olen tehnyt jälleen valintoja, jotka eivät todellakaan auta minua pääsemään kuvitteelliseen maailmaani.
on tämä vaan niin sairasta.

kerronpa lyhyesti.
minun vuoteni vaihtuu syksyllä.
syksyllä kaiken tulisi alkaa taas, ei tosin alusta vaan jostain. syksyllä minun tulisi täydentyä. mieleni rakastaa jotain, haluaa jotain... jotain mitä vain voi kokea syksyllä. nyt on elokuu. ensimmäiset henkeykset onnellisuutta. täytyisi löytää, jotta vuoteni olisi mahd. onnistunut. MUTTA voi voi. en löydä. (kun ei edes tiedä mitä etsiä)

ei tässäkään ole mitään järkeä.
kunpa huomenna olisi taas pilvistä, voisin rakastua tähän tunteeseen uudestaan.



sairas mieleni janoaa jotain, jotain niin paljon, että voisin kuolla. miksi tämä tunne tulee muistoineen aina tähän aikaan vuodesta. miksi minä rakastan syksyä, kun se loppujen lopuksi tekee niin kipeää.
miksi se oudon punertavan ruskea taivas, joka minua eniten pelottaa, saa minut sitä kaipaamaan?

voisiko joku kertoa, miksi tunnen yhtä aikaa äärimmäistä onnellisuutta ja ikävää.
miksi kaipuu saa minut itkemään onnen kyyneleitä?
mitä minulla on menneisyydessäni muuta kuin vääriä valintoja? miksi minä siis kaipaan aikaa, jota en olisi silloin halunnut elää? ja tätä hetkeä tai tulevaisuutta, en tahtoisi nähdä - vaan kaivata sitten joskus, kun se on jo mennyt?


taidan olla loppujen lopuksi äärimmäisen tyhmä ihminen.