Valdemar Rikollinen astahti keittiöönsä. Siellä lemahti ahtaalta ja vaivaiselta, joten hän katsoi jääkaappiin. Jääkaapin ovessa oli mystinen numero 6. Se oli jääkaappimagneetti muinaisilta ajoilta, kun hän oli vielä nuori natiainen ja aina pahanteossa. Siispä jääkaapista paljastui edellisviikon kaurapuuro, joka kasvoi vihreää. Valdemar puhkesi lauluun: "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle..."
Puhelin soi ja Valdemar ryntäsi avaamaan. Puhelin lakkasi soimasta. "Mihinköhän tämäkin ruuvi nyt sitten kuuluu?" tuskaili Valdemar, mutta jätti äkkiä leikin sikseen ja palasi jääkaapille. Juusto ei ollut vielä mennyt vanhaksi, joten hän päätti syödä sen. Viiniä ei ollut, mutta Valdemar puristi omenasta mehut lasiin ja joi sen juuston kyytipoikana. Mieli oli kepeä ja vapaa, oli tullut aika kaivaa köysi esiin.