IRC-Galleria

Hartiavoimien loputtua Albert Liitovarjo sylkäisi verisen klimpin maahan kiroten ammatinvalintaansa. Ilmapallojen myyminen ei totta vie ollut ihmisten hommaa. Sitäpaitsi kylmä tuuli kohmetti hänen sormensa ja kasvonsa. Albert huokaisi syvään.

Siinä samassa kuului järjettömän kova pamaus ja Albert huomasi ilmapallojensa olevan mennyttä. Hän kirosi raskaasti, mutta lopetti huomatessaan jonkun koputtavan häntä olkapäälle. Hän vaikeni ja kääntyi ympäri vain huomatakseen lyhyenlännän täti-ihmisen seisovan edessään. Hän varautui jo mielessän moraalisaarnaan, mutta tädillä olikin yllätys hihassaan.

"Sori noista palloista, ei ollu tarkotus. Mutta pitemmittä puheitta, olen hyvä haltiatar ja toteutan yhden toivomuksesi. Tai no kaks, koska tuhosin pallos. Eli toivohan nyt niin minä pääsen bisselle." Albert katsoi pöljänä tätiä silmiin parisen minuuttia, sulki suunsa, karisti kurkkuaan ja sanoi selkeällä äänellä: "Tahtoisin jääkiekkokypärän ja pienoishelikopterin."

"Toteutukoon toiveesi", sanoi haltiatar ja heilautti taikaporkkanaansa. Pienoishelikopteri ja jääkiekkokypärä ilmestyivät tyhjästä Albertin eteen. Albert laittoi kypärän päähänsä ja kipusi kopteriin, mutta haltiatar viivytti häntä lähtemästä lentoon aivan heti sanoen: "Sinulla on aikaa puoleenyöhön saakka, sitten taika raukeaa." Tämän sanottuaan haltiatar lampsi läheiseen kapakkaan ja Albert puolestaan nousi lentoon pienoishelikopterillaan.

Albert nousi korkeuksiin, Helsingin ylle. Kaupungin valot loistivat pimeässä ja yläpuolella hohtivat tähdet. Edes tuulenvire, joka oli jo kerennyt tyyntyä hieman, ei pilannut hänen hyvää tuultaan. Elämässä oli ehkä sittenkin jotain pointtia, olkoonkin pienoishelikopterilla lentäminen jonkun muun mielestä kuinka naurettavaa tahansa. Takaraivossa kutkutteli kumminkin aavistus, ja niinpä Albert vilkaisi kelloaan, joka näytti 22:42.

"No ohan tässä ny vaik kuin paljon aikaa", totesi Albert itsekseen ja lensi eteenpäin. Linnanmäki siinsi jossain etuoikealla ja hän sai loistavan idean lentää sinne. Kierrettyään vuoristoradan hän laskeutui vesitornin katolle ja astui alas helikopterista. Hän polvistui pensaan juureen (sillä todellakin vesitornin kattoa peittivät pensasistutukset) ja alkoi pureskella sen oksia. Hänellä oli lämmin ja pörröinen olo. Siihen hän nukahti.


Seuraavana aamuna poliisit tulivat hakemaan Esplanadilta maahan jäätynyttä ruumista, jonka vierellä lojui kasa puhjenneita ilmapalloja. Katselivat ympärilleen, konstaapelit, kunnes toinen äkkäsi maassa jotain kenties tapaukseen liittyvää. Nosti sen ylös, katseli aikansa ja sanoi toiselle: "Vitusti sieniä. Mutta tästä on kyllä syöty. Arvaan mitä ruumiinavaus sanoo." "Joo'o", sanoin toinen, "mutta missä vitussa se ambulanssi on?"

Albert heräsi vesitornin katolta, pensaan oksa vieläkin suussaan, helikopteri edelleen vierellään, kypärä yhä päässään. Hän katseli ympärilleen ja kummastuksekseen huomasi taivaan olevan pinkki ja tähtien loistavan. Hänen olonsa oli edelleen lämmin ja pörröinen ja niinpä hän käpertyi sikiöasentoon ja hyrisi hiljaa. Elämä oli löytänyt tarkoituksensa.