Ihmismassan syvät rivit
Silmään polttaa jälkikuvan.
Uskonpuute ihmisyyteen
Vääntää vatsaa, särkee päätä.
Laskelmointia, kylmää kättä,
Ketun järki, veitsen terä.
Ihmismassasta kykene ei
Muovailemaan jumalaa.
Olen vain elämään
Kyllästynyt pensas.
Tahdon sopulin lailla
Nostaa juureni.
Moni kakku päältä kaunis,
Moni polku johtaa harhaan.
Kysyvä kun tieltä eksyy,
Motiivi vain mietityttää.
Missä järki, kuka huijaa?
Ketä vihaan aivan syystä?
Sanat hunajaiset lausuu
Oman edun saavuttaakseen.
Olen vain elämään
Kyllästynyt pensas.
Tahdon sopulin lailla
Nostaa juureni.
Helvetistä karanneena
Juoksi kettu yli järven,
Lampaiden keskuuteen,
Niitä dominoidakseen.
Mielipahan tuottaja,
Epäpyhä kiusanhenki.
Paha karma kasaantuu,
Valtakunta kaatuu.
Olen vain elämään
Kyllästynyt pensas.
Tahdon sopulin lailla
Nostaa juureni.