IRC-Galleria

Huokaisin ja käänsin silmäni pois ikkunasta, jonka takana sade jatkui jatkumistaan, ja jonka pinnasta kynttilöideni liekit heijastuivat jo illan hämärtyessä. Hänen lähdöstään oli jo yli vuorokausi, mutta tunsin yhä hänen läsnäolonsa huoneessa, aivan kuin hän olisi aivan minun takanani. En antanut itseni kääntyä ympäri, sillä en halunnut huomata ettei hän olekaan enää siinä. Suljin silmäni ja odotin ja toivoin että hän laskisi käteni olkapäälleni ja nojaisi päänsä selkääni vasten. Seisoin siinä silmät kiinni useita minuutteja ja sitten vielä useita minuutteja lisää. Lopulta huokaisin ja avasin silmäni vuodattaen yhden kyyneleen, joka vieri poskeani pitkin ja putosi sitten lattialle. Palasin toimiini yrittäen hukuttaa ikävän arjen rutiineihin.

Hieman myöhemmin, käydessäni nukkumaan, astuin johonkin märkään. Jo kääntäessäni katsettani alaspäin tajusin, että se oli se vuodattamani kyynel, mutta pysähdyin silti hetkeksi tuijottamaan lattiaa. Mietin häntä ja silmäni kostuivat taas. En tiedä kuinka kauan seisoin siinä liikkumatta, mutta lopulta huomasin lattialla lämpöpatterin alla paperilappusen. Nostin sen ylös ja huomasin siinä olevan kirjoitusta, hänen käsialaansa. Pyyhkäisin silmiäni ja aloin lukea lappua. "Kirjoitin tämän sillä välin kun kävit suihkussa", kirjoitti hän. "Toivon ettet löytänyt tätä aivan heti lähtöni jälkeen, sillä emme nyt pysty hetkeen tai muutamaan kommunikoimaan millään tavalla. Toivon sinun jaksavan muistaa minun rakastavan sinua ja tietävän etten lähtenyt täysin omasta tahdostani enkä siksi, että tahtoisin olla erossa sinusta. Tulen takaisin kun voin, luota minuun. Ja nyt jos sinua lainkaan tunnen, ja uskon kyllä tuntevani, hymyilet kyyneleet silmissäsi. Niin minäkin." Ja niin minä hymyilinkin.