IRC-Galleria

Valdemar Rikollisen silmät aukesivat. Hän näki mustaa. Avasi suunsa ja maistoi mullan. Henki ei kulkenut, eikä se tuntunut haittaavan. Valdemar kaivoi tiensä ylös läpi kostean, aromaattisen maan, ja lopulta kohtasi viileän yöilman.

Mitähän saatanaa tämä nyt sitten on, hän mielessään kirosi tajutessaan olevansa hautausmaalla ja kaivautuneensa ulos omasta haudastaan.

Haudan vieressä, polvistuneena suuren loitsukirjan ääreen, oli nuori goottineitonen, joka oli silminnähden ilahtunut tapahtumien saamasta käänteestä. "Iiiih! Ikioma zombie! Nouse, zombie, ja poimi tämä loitsukirja!" mökelsi tuo kireä-ääninen, lähes keskenkasvuinen perkeleenpalvoja. Valdemar tähän totesi hiljakseen että vitut, tarttui tytärtä hiuksista ja mäjäytti tämän pää edellä hautakiveensä. Sitten hän kuori tytön pään kuin kypsän banaanin ja mutusteli tämän aivot sekä ryöväsi tämän rahat.

Sitten Valdemar lähti baariin. Sellaiseen vähän räkäisempään, jossa kukaan ei hajusta huomaisi, että hän oli ollut jo yhdeksän kuukautta kuolleena.