Tahmamajoneesikauppiaan kirkuna kuului yli sumuisten metsien ja nakkikioskien. Sillä oli jälleen isovarvas pakasterasiassa kera rapujen, sattui, teki kipiää. Ei se vaan oppinut. Mutta lentää se osasi, ainakin alaspäin, puun latvasta. "Käytä kypärää", sanoi isänsä, "Ota kirves", sanoi äitinsä, pojasta kasvoi porkkanatarha. Latvat vain tuulessa huojuivat, kun preerialla puhalsi pohjoinen. Niilon iloksi joikaaminen oli palannut muotiin.