IRC-Galleria

Katkes kitarasta kaula ku soittelin. Olikin mokoma lahonnu sisältä käsin. :((((( Sinne meni sit 450e, kiitti mo.

Mistä tunnet sä ystävän? Kerro heti! Olitteko samalla luokalla koulussa vai leikittekö sattumalta samalla hiekkalaatikolla vaiko mitä?

Juuri saamamme tiedon mukaan Leninin muumiolta puuttuu anus.

Eräänä lumisena päivänä Ernoa hymyilytti. Hän oli juuri voittanut lotossa ja hanastakin tuli kirkasta vettä sen ruskean mönjän sijaan, mitä yleensä. Niinpä hän teroitti puukkonsa ja kuori appelsiinin. OM NOM NOM NOM!

Erno päätti lähteä ulos hiihtämään, koska aurinko paistoi ja maa oli valkoinen. Hän kiskoi mononsa ja suksensa ulos varastosta ja suuntasi ulos. Ulkosalla totesi hän tarvitsevansa myös aurinkolasit, sillä aurinko paistoi vallan kirkkaasti ja valkea lumi heijasti sitä kovin. Siispä lasit haki hän, kiinnitti sukset jalkoihinsa ja lähti sivakoimaan.

Pahaksi onnekseen hän erehtyi valitsemaan sen ladun, joka johti ikuiseen kadotukseen.

Brikettejä isäntäväelle! Joosef kääri itsensä vessapaperiin ja uppopaistoi naapurin Martin.

Maassa makaa mies. Se on jäätynyt maahan kiinni. Ei ois kannattanu sammua ja kusta housuuns pakkasella, niin!

homo haluaa enemmän
kuin kuunnella vieraita
joilla on silmissä penis

Jos luet tämän, olet lantsari! Kopioi tämä päiväkirjaasi ja katso kuinka moni kavereistasi on lantsari. Muuten olet kakkainen ja todella tylsä!

Hartiavoimien loputtua Albert Liitovarjo sylkäisi verisen klimpin maahan kiroten ammatinvalintaansa. Ilmapallojen myyminen ei totta vie ollut ihmisten hommaa. Sitäpaitsi kylmä tuuli kohmetti hänen sormensa ja kasvonsa. Albert huokaisi syvään.

Siinä samassa kuului järjettömän kova pamaus ja Albert huomasi ilmapallojensa olevan mennyttä. Hän kirosi raskaasti, mutta lopetti huomatessaan jonkun koputtavan häntä olkapäälle. Hän vaikeni ja kääntyi ympäri vain huomatakseen lyhyenlännän täti-ihmisen seisovan edessään. Hän varautui jo mielessän moraalisaarnaan, mutta tädillä olikin yllätys hihassaan.

"Sori noista palloista, ei ollu tarkotus. Mutta pitemmittä puheitta, olen hyvä haltiatar ja toteutan yhden toivomuksesi. Tai no kaks, koska tuhosin pallos. Eli toivohan nyt niin minä pääsen bisselle." Albert katsoi pöljänä tätiä silmiin parisen minuuttia, sulki suunsa, karisti kurkkuaan ja sanoi selkeällä äänellä: "Tahtoisin jääkiekkokypärän ja pienoishelikopterin."

"Toteutukoon toiveesi", sanoi haltiatar ja heilautti taikaporkkanaansa. Pienoishelikopteri ja jääkiekkokypärä ilmestyivät tyhjästä Albertin eteen. Albert laittoi kypärän päähänsä ja kipusi kopteriin, mutta haltiatar viivytti häntä lähtemästä lentoon aivan heti sanoen: "Sinulla on aikaa puoleenyöhön saakka, sitten taika raukeaa." Tämän sanottuaan haltiatar lampsi läheiseen kapakkaan ja Albert puolestaan nousi lentoon pienoishelikopterillaan.

Albert nousi korkeuksiin, Helsingin ylle. Kaupungin valot loistivat pimeässä ja yläpuolella hohtivat tähdet. Edes tuulenvire, joka oli jo kerennyt tyyntyä hieman, ei pilannut hänen hyvää tuultaan. Elämässä oli ehkä sittenkin jotain pointtia, olkoonkin pienoishelikopterilla lentäminen jonkun muun mielestä kuinka naurettavaa tahansa. Takaraivossa kutkutteli kumminkin aavistus, ja niinpä Albert vilkaisi kelloaan, joka näytti 22:42.

"No ohan tässä ny vaik kuin paljon aikaa", totesi Albert itsekseen ja lensi eteenpäin. Linnanmäki siinsi jossain etuoikealla ja hän sai loistavan idean lentää sinne. Kierrettyään vuoristoradan hän laskeutui vesitornin katolle ja astui alas helikopterista. Hän polvistui pensaan juureen (sillä todellakin vesitornin kattoa peittivät pensasistutukset) ja alkoi pureskella sen oksia. Hänellä oli lämmin ja pörröinen olo. Siihen hän nukahti.


Seuraavana aamuna poliisit tulivat hakemaan Esplanadilta maahan jäätynyttä ruumista, jonka vierellä lojui kasa puhjenneita ilmapalloja. Katselivat ympärilleen, konstaapelit, kunnes toinen äkkäsi maassa jotain kenties tapaukseen liittyvää. Nosti sen ylös, katseli aikansa ja sanoi toiselle: "Vitusti sieniä. Mutta tästä on kyllä syöty. Arvaan mitä ruumiinavaus sanoo." "Joo'o", sanoin toinen, "mutta missä vitussa se ambulanssi on?"

Albert heräsi vesitornin katolta, pensaan oksa vieläkin suussaan, helikopteri edelleen vierellään, kypärä yhä päässään. Hän katseli ympärilleen ja kummastuksekseen huomasi taivaan olevan pinkki ja tähtien loistavan. Hänen olonsa oli edelleen lämmin ja pörröinen ja niinpä hän käpertyi sikiöasentoon ja hyrisi hiljaa. Elämä oli löytänyt tarkoituksensa.

Väiski Hammarberg katseli epäluuloisena ympärilleen. Valot olivat poissa, mutta ikkunan takana hehkui lämpökynttilä. "Tulkaa esiin!" hän komensi. 15 ninjaa astui ulos vaatekomerosta nolon näköisenä, mutta ne nostivat silti aseensa ja ottivat uhkaavat asennot. Väiski kiskaisi uzinsa esiin ja rei'itti tunkeilijat. Olohuoneen pöydällä oleva maljakko kärsi hieman.

"Voi viturallaa", kirosi Väiski, astui kaapin taakse rakentamaansa aikakoneeseen, matkasi kahdeksisentoista minuuttia ajassa taaksepäin ja kuristi ninjat vaijerilla ennen kuin kerkesi astua sisään. Maailma tuhoutui silmänräpäyksessä ja sen tilalle jäi vain olohuoneen pöydällä ollut maljakko.