IRC-Galleria

James Turjake astui ulos sateiselle kadulle, asettautui pienen katoksen alle ja sytytti savukkeen. "Voi vittu tätä ainaista koiranilmaa", mutisi hän itsekseen, nosti kaulukset pystyyn, laittoi kädet taskuihin (vasemmalla kädellään hän tunnusteli taskun läpi revolverin kahvaa, joka törrötti hänen housunkauluksestaan) ja sukelsi sateeseen. Hänellä oli jo kiire tapaamisesta, josta ei sopisi myöhästyä.

Jalka juuttui kivenkoloon. Paniikki kasvoi hapen loppuessa. Lopulta sinisen sävyinen hämärä vaihtui lämpimään mustuuteen. Niillä main olemassaolo katkesi tyystin.

Pidän siitä, että olen saanut jäädä paikoilleni.

Jotkut vilkuilevat olkansa yli,
koska heitä pelottaa,
vaikka tietävät että koskaan
ei pitäisi katsoa taakseen.

Maailmaan mä kavalaan
En mennä tahdo vaeltamaan,
Kun siellä ain' näen kaiken sen
Itsekkyyden, ilkeyden.

...

Mä vanki maanhan olen vain
Ja elinkautisen sain.

Nykyään joka tuutista pursuu nota, joiden nick päättyy sanaan 'veli', oli ne sitten siskoja tai veljiä oikeesti. Mikä vitun juttu? En ymmärrä. Mutta eipä kyllä päässä ihan vielä kiehukaan. Ootte te urpoja silti.

Sister standing on the seaside,
Planning to do herself a lot of harm.
Me, I run like a jaguar,
Planning to save her one more time.

Nissen tissit kastui. Hessu leikki puutarhaletkulla, paha paha! Hyi!

Shakespeare goes goatse.