James Turjake astui ulos sateiselle kadulle, asettautui pienen katoksen alle ja sytytti savukkeen. "Voi vittu tätä ainaista koiranilmaa", mutisi hän itsekseen, nosti kaulukset pystyyn, laittoi kädet taskuihin (vasemmalla kädellään hän tunnusteli taskun läpi revolverin kahvaa, joka törrötti hänen housunkauluksestaan) ja sukelsi sateeseen. Hänellä oli jo kiire tapaamisesta, josta ei sopisi myöhästyä.