IRC-Galleria

Kivut mahdottoman rakkauden


Hän lähelläni hymyillen
minua hiljaa katsellen,
kuiskaa sanoja kadotettuja
minulle ne on unohdettuja.

Rakastan häntä ainiaan,
rakastan vaikken koskaan
häntä saa.
Rakastan häntä ainiaan,
en voi koskaan unhoittaa.

Tunteettoman opettaa voi
tuntemaan,
enhän minä ole osannutkaan
rakastaa.
Hän saapuu valon voima mukanaan,
voima joka minut vielä tuhoaa.

Lähelläni on taas hymyillen,
kadota vain silloin tahtoisin.
Huutaa kosketusta ihoni,
kuiskaa rakastan häntä sydämeni.

Sanaakaan en sano, pelkään,
hän ei olisikaan mitä kaipaisin,
Pelkään hän vain leikkii kanssani,
hän vain satuttaa rikottua sielua.

Silmiin katsoo taas
kuinka tahtoisinkaan koskettaa.
Voin vaan olla hiljaa, unhoittaa,
kuinka rakkaus voikaan satuttaa.



en sano tästä kun yhden lauseen...kyllä se tietää mistä on kyse joka itsensä tästä löytää, luulen että rakastan sinua jos osaan sen.

hiljaisuus sisällä sai ajatukseni kiertämään synkeää kehäänsä ja etsimään toivonpisaroita joita en löydä en varmaan koskaan..tämä sydän ei ole toivoa tulvillaan koskaan.sillä epätoivoa löytyy kaikesta mitä haluankin..