kylmä pöytä alla kämmenein
ja huokaus niskassain
lukitsen katseen ja vedän suun suppuun
ihmiset ympärillä
muuttuvat tummaksi massaksi
valokeila säpsähtää reidelleni
jossa kätesi lepää
silmäkulmasta näen etteivät kasvosi värähdä
pysähdyn
raivo leimahtaa
se sinkoaa varpaista suoraan kaulasuoniin
hymähdän
käännyn ja ojennan käteni leuallesi
suutelen poskipäätäsi
''ethän koske minuun enää ikinä'' kuiskaan hellästi
kynsieni ote saa leukaasi verijäljet
ja katseeni kurottuu jälleen seinään