Kun nauran,
nauruni on onttoa ja ilotonta
Kun itken,
en pysty edes kunnolla itkemään
itken äänettömästi, ilman kyyneliä
Kun hengitän,
tuntuu että hengittäisin vain puolilla keuhkoilla,
osa ilmasta jää sisälleni painaa tuskan kanssa kilpaa.
Kun tulet minua vastaan kylällä
ja kohotat kätesi tervehdykseen
käännän pääni pois
en pysty, en pysty katsomaan sinuun
Se tekee liian kipeää
En edes halua katsoa
Minä,
joka ennen vietin tuntikausia vain katselemalla kasvojasi, joita niin rakastin.
Olen kuollut
kylmä ja tyhjä
en tunne mitään muuta kuin tuskan
joka riuhtoo jokaista kehoni soluakin
En anna kenellekkään mahdollisuutta katsoa kuoreni läpi
En päästä ketään lähelleni
Sinun mentyäsi jäin minä.
Minun mentyäni jäi vain tyhjät kuoret