Hän herää aamulla levottomasta unestaan,
nousee ylös haukotellen,
väsyneenä,
surullisena.
Hän näki taas sitä samaa unta,
jossa hän on ensin onnellinen,
sitten kuitenkin lopulta onneton,
yksin tässä maailmassa.
Hän pukeutuu mustiin vaatteisiin,
kuin surupukuun.
Laittautuu kuin hautajaisiin,
hän ei hymyile,
ei yhtään.
Kun hän on illalla kotona,
hän miettii.
Miettii sitä kaikkea tuskaa,
jonka on joutunut kokemaan,
minkä hän on yksin kestänyt.
Hän pyörii sängyssään levottomana,
miettien,
itkien.
Kunnes viimein nukahtaa siihen samaan levottomaan uneen,
samaan kuin eilenkin
~~~~~
Viime yönä
ihan hiljaa kuiski tuuli
sanoja sisimpääni
Ihan hiljaa
nousin ylös vuoteesta
kävelin ulos parvekkeelle
Ihan hiljaa
annoin tuulen puhua minulle
hiljaa
kuuntelin sen huminaa
ja odotin aamunsarastusta
Siinä hiljaisuudessa
huminassa
minä ymmärsin vihdoin
että olen löytänyt
sen, mitä etsinkin.
Rauhan sisälleni