Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain
Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea
Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät
Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinäkin toisen kanssa nää tiet kuljet ja me
hymyillään kun kohdataan
Kaivata saa, katsoa saa
vaikka ei enää me tunnetakaan
Ja kun viimein sä ymmärrät
silloin jo myöhäistä on
Uusimmat blogimerkinnät
- hmmmh.. hurtlostbroken. 16.04.
- Hmm.. osasin taas.. 15.04.
- sekaisin...mutta mistä? 06.04.
- Patoutuneiden ahdistusten, aggressioiden, t... 12.03.
- kipuun tottuu, kun tarpeeksi sattuu .. sitten... 10.03.
- *huoh* näimpänäin ... 05.03.
- katkeran suloisia arpia.. 28.02.
- Huomenta perkele.. 28.02.
- Vais niin.. etttä näin. mitenkä oli ? 13.02.
- Huku pallomereen tai aja autolla seinään... 13.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (28)
-
▼
2008 (334)
- ▶ joulukuu 2008 (30)
- ▶ marraskuu 2008 (20)
- ▶ lokakuu 2008 (25)
- ▶ syyskuu 2008 (24)
- ▶ elokuu 2008 (21)
- ▶ heinäkuu 2008 (66)
- ▶ kesäkuu 2008 (54)
- ▶ toukokuu 2008 (32)
- ▶ huhtikuu 2008 (19)
- ▶ maaliskuu 2008 (6)
- ▶ helmikuu 2008 (15)
- ▶ tammikuu 2008 (22)
- ▶ 2007 (56)
- ▶ 2006 (8)