Turhuuksien turhuus
Kaikki turhaa on alla auringon
Mitä ollut on, sitä vastakin on
Kierto päivien on loputon
Nousee aurinko idästä ja laskee länteen taas
Kuoltuaan tuuli kierrollensa jälleen palajaa
Niin käänsin sydämeni
Viisaudella tutkimaan kaikkea
Mitä tehdään ja mitä tapahtuu
Ja tomua vain löysin taas
Ei voi väärä oikeaksi tulla uudestaan
Missä paljon on viisautta on paljon surua
Niinpä tahdoin iloita
Ja tehdä mieliksi itselleni
Elämäni lyhyinä päivinä
Nauttia teoista kätteni
Vain hetken sain hekumoida kunnes taas sen näin
Ei pysähdy aika eikä pyöri väärinpäin
Niin kyllästyin mä elämääni
Tuulen tavoittelun täyttämään
Surinaksi kärpästen korvissani
Muuttuivat lauluni nää
Sillä kuolee viisas niin kuin kuolee tyhmäkin
Niin katoaa paha niin kuin kuihtuu kauniskin
Aikansa on kaikella
Ja aika kaiken pois pyyhkii taas
Ei tunne kukaan loppuansa
Ei määränpäätänsä aavista
Siks otan mä vastaan joka hetken jonka saan
On aika rakkaudella, aika vihalla
En enää jaksa kantaa epäilystä
Lopulta sen ymmärrän -
Tärkeää on ymmärtää
Ettei mitään tärkeää voi ymmärtää
Mistä puhua voi, se ei voi olla totuutta
Ja minkä ilmaista voi, ei ole minkään arvoista
Luulen niin.,