IRC-Galleria

Kosket kevyesti
hipaisten
kylkeni kaarta

lävitseni kulkee
sähkö

Olet kuumana
vasten selkääni,
kiusoittelevat huulet
niskassani,

tukahtunut huokaus
karkaa huulilleni

Tunnen halusi
kasvavan vasten
alaselkääni,
kätesi rinnoillani

ihojen sulautuvan
yhteen

Haluan heti
ja haluan kohta,
pitkittää kaiken
äärimmilleen

~~~

^^' kheh.

Maailma pyörii
ja helpointa on mennä mukana.
Kukaan ei kuitenkaan kertonut
että rohkeus katkoo siivet ja
rakkaudelta saa turpaan.
Eikä kukaan maininnut ettei
mikämikä-maata olekaan.

~~~~

Minä haluan katsoa sinua
ja painaa mieleen piirteitä
aivan kuin kartta sinusta
sydämessä ja mielessä
antaisi kosketuksesi voiman
ja karkottaisi ajatukset muualle
äänesi tavoin
Haluan halata ja miettiä
miten kaunis
on jokainen hetki kanssasi
ja yrittää arvostaa
jokaista sekuntia
niin ettei katkeruus koskaan
pääsisi tunkeutumaan siihen maailmaan
jossa tahdon elää
Haluan kertoa sinulle jokaisen sanan
niin kuin ennen sitä ja tätä olisi täytynyt
jotta voisin itkeä kyyneleeni
tietäen että sinä tiesit
ja ennen kaikkea että olin antanut syyn myös uskoa

Tahdon rakastella niin että vartalosi
hitaasti taipuu ajatuksesta,
unelmoivien ja ikuisesti viipyvien käsieni matkasta
silkkisestä paikasta toiseen,
kätteni kirjailtua sinuun ikuiseksi sen
mitä aina tahdoit
mukanasi kantaa
niin että pelkkä välähdys katseessani
nostaisi himon suolan ihollesi
ja tietämättäsi varjelisi sinua totuudelta

Tahdon sinun olevan
osa jokaista ajatustani ja tekoani
niin että tiedät päivän päättyvän
ja kaiken taas alkavan uudestaan
sisällämme
kuin yhteisessä
elämän lehdessä
jonka syntysijat
ovat auringon verenpunaisessa aavikossa
joka on lahjoittanut
palan paratiisia
välkehtimään
meidän yllemme

~~~~

Onneksi minä ristin sen hetken
ja tartuin käteesi
nostit ylös ja pyöritit
mietin että tätä on onni ja keskityin nauramiseen
Silloin me tanssimme musiikin tahdissa
ja minä mietin
miten täydellistä
käperryin syliisí ja hellät sormesi koskivat jokaiseen paikkaan
lämpö ihollani
tältä tuntuu rakkaus

Sitten toisia hetkiä jolloin pelästyn ajatuksia
yleensä omiani
ja yritän niin kovasti muistella eilistä
ja haluan niin että se tunne palaisi
sillä sinun piti olla minulle se, jonka kanssa ei koskaan epäröisi
jonka syliin silti aina kaipaisin
jonka kosketus olisi kaikki hyvä menneestä, samalla virheet hyväksyen
ja lupaus tulevista suudelmista, tuskaisesta nautinnosta

Helpompaa on juosta
100 metrin aidat
15 sentin koroissa
ja minihameessa,
kuin ymmärtää mitä
miehen päässä liikkuu..

~~~

tosin,
minua ei ehkä koskaan tule näkemään 15sentin koroissa,
eikä sen koommin minihameessakaan..

..mutta vertauskuva se on tämäkin.

~~~

Kuinka monta prinssiä
minun oikein täytyy
suukottaa,
ennenkuin löytyy se prinssi
joka ei muutu sammakoksi..?

..tai saako suudelmalla muuttumaan sen sammakon sitten loppujen lopuksi prinssiksi?

~~~

vitustako näistä tietää?
en minä ainakaan se sherlokki ole.

On niin ikävä, niin ikävä, sua.

Muttei mikään voisi enää palautua, ennalleen.

Oon pahoillani, mutta rakastan sua,
ja tuun kai vielä kauan rakastamaan.
Päivä päivältä kai vähemmän, tää vie aikaa.

Aion silti selviytyä, vaikka kaikki muistot pysyy mielessä.

Sekin, kun oltiin nurmikolla, maattiin vierekkäin ja lämmitit mua, vierittiin alas sitä mäkeä.

Muistan kuinka onnellinen olin, siinä hetkessä,
sun kanssa. Muistan, kun katsoit mua ja kerroit,
kuinka musta välität.


Luultiin, ettei maailma voi meitä erottaa,
mutta, me luultiin väärin.



Tähtiä katson, että unohtaisin, kuinka lähelle sua pääsin. Mutta muistan, kuinka kipuani pelkäsit.

Epämääräisiä merkkejä


Pidän kyllä irti näppini sinusta
vaikka kaipaus olisi kovinta
ja sydän huutaisi kivusta
haluaisin niin ettet aina menisi
haluaisin niin että tuntisin kosketuksesi
pelkään niin tiedän etten

nyt odotan ja kaikenlaisia juttuja oletan
olen aikuinen ihminen en muuta
vain yksinäinen
tälläkin hetkellä kaipuu valtaa sydämen
kuule, en olekaan niin tyhmä
etten osaisi lukea rivien välistä

miksi kuitenkin vaikutat siltä
ulospäin lähetät jonkinlaisia viestejä
epämääräisiä merkkejä
mitä jos vain tulisin viereen
ja halaisin hellästi
näkisitkö sitten tilanteen selvästi?

aikamoinen luottamus sinulla
jos odottamalla etsit parempaa tilaisuutta
paljon on muutakin mietittävää
arki tuo päiviin sisältöä
muttei tärkeintä
mieleni edelleen hakoteillä

:') <33

Mistä tiedän
Onko tämä sen arvoista
Pitäisikö minun kysellä jokaisella askeleellani
Koska kaikki menetykseni ovat rikkoneet sydämeni
En halua tehdä samaa virhettä toista kertaa

~~~~~~~

Herätit minut jälleen tähän maailmaan,
muistutit, että jokaöiset yhteiset unemme
loppuvat tänäänkin
ja sinä et tahdo viettää enää öitä kanssani

Sinulla oli tapana sulkea minut ulos itsestäsi
ja puristaa suojelevilla käsilläsi hieman liian kovaa
rakkaudentunnustuksesi mustelmina ihollasi

Toisinaan annoit minun olla varma
tietää, että olet siinä vielä huomennakin
ja minä uskalsin kääntää sinulle unissani selkäni

En uskonut, että asettaisit ehtoja hengittämisestäni
etkä sinä tiennyt, että heittämällä minut seinälle
saisit rikottua minut palasiksi

Silti toivon, että varot askeliasi
sirpaleeni saattavat aiheuttaa avohaavoja tiellesi

pitäisikö vielä kaiken
tämän paskan jälkeen
yrittää parhaansa ja
opiskella että pääsisi
haluamaansa kouluun?

mieli painautunut kasaan,
en tiedä kauanko jaksan.
kaikki vain masentaa
ja viimeaikaiset tapahtumat
todellakin pitää mielen alhaalla..

yksin mahdoton nousta.
tosin aina olen selvinnyt
ja noussut mistä lie
ajatuksista,
jolla ei tunnu
olevan mitään arvoa
tässä kylmässä maailmassa.

kaikki ennakkoluuloset ihmiset
uskoen kaikenmaailman asioita,
mitkä ei voisi koskaan pitää
paikkaansa kohdellaan kuin
olisin kilo paskaa ilman ihmisyyden
arvoja..

vain harvat tajuaa,
mitä tämän ulkokuoren alta
löytyy..

heille siitä olen kiitollinen..


~~~~

masennnuskohtaus.

Ehkä liioittelin hieman,
mutta tälläisiä tunteita käyn läpi päässäni,
kun tuntuu että maailma kaatuu päälle.

"Välitätkö sä musta enää?"
"en tiedä" vastaat.

Mä suljen mun silmät,
laitan kädet kasvoille,
hiljaa valutan ne alas.
Avaan silmäni, en näe mitään.
Valo on viety pois tästä huoneesta.
Ääniä ei kuulu. Mun päässä vaikeroi.

Henki ei kulje, sydäntä sattuu, en saa sitä rauhoittumaan.
Hätäännyn.

Nousen ylös ja juoksen pois.
Kävelen, henki ei kulje, lyyhistyn.
En näe mitään, valo on viety pois,
eksyn.

En tiedä mitä tapahtui, en muista enää,
enkä löydä takaisin.

~~~~

Kuule minun ääneni,
se kutsuu sinua minun luokseni.
Etkö näe minun murhettani?
Etkö kuule kuinka itken?
Yhä uudestaan minä kutsun sinua,
mutta sinä käännät minulle selkäsi.
En enää kuule lintujen laulua,
en puiden kuisketta tuulessa.
Vajoan yhä syvemmäs pimeyteen,
vain sinä voit minua auttaa.

Kuule minun ääneni, kuule minun kutsuni.
Pyyhi minun kyyneleeni, ota pois minun tuskani.
Sinä olet minun iloni ja elämäni,
auta minut pois pimeästä.
Ojenna kätesi minulle, tule takaisin minun luokseni.
Etkö näe kyyneleitä kasvoillani?

Kaaosta, varjoa, kuolemaa ja kylmyyttä,
enää en sitä tahdo.
Sieluni kaipaa rakkautta,
sinulta minä sitä tahdon.
Lämmitä minua ja kiedo syliisi,
silloin tunnen olevani vapaa.

Kuule minun kutsuni ja pyyhi kyyneleeni pois.
Ota minut syliisi ja lävistä sydämeni rakkaudellasi.
Revi pois synkät muistoni ja anna minulle rauha sinun kanssasi.

~~~~

"Mä en jätä sua koskaan."
"Lupaatko?"
"Lupaan."

Kuin lapsi, unelmoin
Uusi ihminen, sun kanssas elää voin
Rakastin sua ja sitä aina sulle sanoin

Mut sä et uskonut että unelmat kestää
Sä et nähnyt että rakkaus selviää
Sä sanoit ettet enää tähän jää

Ja kaikin voimin koitan pitää kiinni kaikesta
mitä minulla on vielä sinusta
muistot

Ja joka hetki rukoilen sun kääntyvän
Koska sydämesi vielä sitä haluavan tiedän
Sä olet kaikki mistä välitän

Kumpa vain näkisit saman kuin minäkin
Kumpa näkisit selvemmin
Tietäisit, tulisit takaisin

Toivon vaikka tulen pettymään
Sillä mulla ei ole enää menetettävää
Mun jälkeeni ei mitään hyvää jää

~~~~~

ai että voipi pieneen ihmiseen sattua,
ja aivan jumalattomasti..

ai elämän karut kävyt, perkele.

voi vittu.