Käytät käärmeiden kieltä kun taas kovin
lipevästi kerrot, et tahtoisit mua
Uskot, että jo pelkkä katseesi minut lumoaa
Mut mä oon eri mieltä ja toivon, et mun ei enää
tarvitse kohdata sua
Kun sun suu puhuu toista ja silmät sen saman
kumoaa
Vaikka meillä olis ilta viimeinen
Uskon kaiken sulta paitsi totuuden
Jos ois joskus se totta tai oikeeta asiaa
Mä voisinkin kuunnella sua
Mut sun stoori ei kestä vaan kuplana sekin hajoaa
Syötät pyoreestä reiästä soikeeta tarinaa
Ja koitat vaan fuulata mua
Puhut blaah blaah blaah
Jätät aukkoja filmiin ja luulet, et mä en niitä
hölmönä huomaisikaan
Laitat selkäni taakse sun ansoja kun en sitä nää
Katsot raukkoja silmiin ja luulet sun magiasi
toimivan milloin vaan
Mut mun kanssani turha on leikkiä tätä yrittää
Kaikki sanas vaihdat vielä kauniimpiin
Jos mä uskoisin mä jäisin sinuun kiin
Sanat viiltää pelkkää tyhjää
Sä et osaa aikaan oikeaan ees lopettaa
tahdot näyttää, valtaas käyttää