IRC-Galleria

Katso taaksesi, sieltä
löydät huomisen.
Katso mieleesi, siellä
menneeseen voi
nukahtaa.
Kuka tahtoo eilisen?

Olen onnistunut, olen
pystynyt, halunnut,
uskonut ja
lunastanut odotuksia.
Itkinkin, nauroin
pinnalta.
Lattiaa hakaten huusin,
kaksinkerroin lattialla.
Miksi olisin siis erilainen?

Lähden kanssasi kotiin,
huomennakin.
Hymyilen, ja silti
vastaantulijaa ajattelen.
Uutta.
Enkä rakasta sinua yhtään
vähempää.
Kuka on sitä mitä kuvittelee?

Työtä päivästä toiseen, sydän
matkalla.
Indoissa, Ausseissa,
Perussa.
Matkalla mietin kotia.
Olen sitä mitä tahdon, vaikken
sitä ole ikinä halunnutkaan.

Vielä kerran se vanha
kappale, se
jota Silloinkin kuuntelin.
Vielä kerran se suru, se
ilo, jännitys.
Se mieleeni palanut hetki.
Vielä kerran siis, takaisin
menneeseen.
Vielä kerran ihmetellen, kuka
ajan ohitseni ajoi?

Kaunista ajatusta levitit.
Nauroin päin kasvojasi.

Älä puhu paskaa.

Elämän toivoa julistit.
Potkaisin sinut ojaan.

Älä usko turhaan.

Onnesta lupailit.
Litistin sinut.

Älä koskaan valehtele minulle.

~~~~

jos lupaat kuun taivaalta niin se on sitte haettava !

~~~~

Linnunradan takaa, tähtiä kierrellen,
planeettoja pyyhkäisten,
katseeni etsii sinua.

Lasittuneet silmäni, kyyneleiden kuuraamat,
eivät kiinni painu.
Eivät, vaikka kuinka yrittäisin.

Mädäntynyt mieleni, sydäntäni saastuttaa,
ei päästä ajatuksiani irti sinusta.

Rakkauteni,
järkeni vereslihalle
raateleva.

Unohdu jo,
kiroa itsesi,
ja jätä minut ilman kipua.

Palasesta punaista kangasta,
on sinun viittasi tehty.
Tulit lähelleni, yritit kesyttää,
minut.
Koitapa vain,
koske edes hiukan,
ja lävistän sinut sarvillani.

Minua ei kesytä mikään.

Hiljaisuuden keskellä ääniä
pimeydestä
Pelko ei jätä rauhaan
Varjoista tulee hirviöitä
eikä painajaiset koskaan lopu.

Askeleet pimeässä.

Peiton alla tyttö,
käpertyneenä pienen pienelle kerälle
haudannut kasvonsa tyynyyn
puristanut silmänsä kiinni.

Huuto karkaa huulilta,
mutta kukaan ei koskaan kuule.
Askeleet lähestyy
ja pelko kietoutuu yhä tiivimmin
ympärille.

On vain pimeää
hirviöitä
painajaisia,
jotka ovat niin todellisia
ettei niitä voi paeta heräämällä.

"Sitä samaa minun radio soittaa
Kuinka lopultakin elämä voittaa
Ja ne sanoo sinä olet kauhein"

Toinen puoli kaikesta:

"Sinä olet kauhein"
Minkä sille voi, jos menee ja tekee asioita ja jättää sen järjen sivummalle? Mitä sitten jos kaikki ei ole niin hauskaa ja hehkeää, mitä sitten jos joskus kärsii ja sattuu? Mitä sitten jos itse ei välitä? Minkä sille tekee jos itseä ei kiinnosta etsiä jarrua, jos itse haluaa tietämättään (tai tiedostaen?) satuttaa itseään enemmän kuin olisi tarvis?

Jos haluaa hetken tuntea jotakin?

"Ei oven takana sinua odota
Iloinen ystävä kädessään kukkia"

Mutta jos itsensä ohella satuttaa muita? Päteekö siihen samat syyt ja selitykset kuin itseensä? Ei jaksa muka välittää, ei sillä ole väliä, oma elämä, omat kuviot, kompromisseja? Mitä silloin muka tekee, jos joku menee ristiin toisen halujen ja tunteiden kanssa? Jos kaikki kaatuu siihen, että sivussa vahingoittaa toisia? Onko siihen mitän lääkettä?


"Ei oven takana sinua odota
Lämmintä syliä ilman nauloja"


Ei kai niin.

Vedit minut syliisi
kynttilän luodessa varjoja seinille
Hyväilit hellästi ihoani
suutelit huuliani

Kiedoin käteni ympärillesi
hautasin kasvoni kaulaasi
Sinun kielesi seurasi kyyneliäni,
jotka tipahtelivat vielä poskilleni

Lämpimät kätesi
minun vartalollani
Sinä minussa kiinni
hitaasti viemässä minua kohti taivasta

Meidän katseet kiinnittyivät toisiimme
silitit hiuksiani kuin olisin ollut sinulle se ainut tässä maailmassa
Hetken uskoinkin niin,
kun olit niin lähellä minua
lähemmäs ei enää voi päästä

Ja kun nukahdin viimein
syliisi, sinun tuoksuusi,
tunsin huulesi vielä otsallani
ja kätesi tiukasti ympärilläni,
tiesin sen olevan viimeinen yö kanssasi...

Minä rakastin sinua kerran

rakastin paljon, paljon enemmän
kuin ketään muuta
minun rakkauteni oli sateenkaaren eri väreissä
se hehkui ja salamoi
se väreili ympärilläsi kuin kirkas auringonsäde

kerran maailmassa
sinä olit minulle koko elämä
kaikkea sitä, mitä olin aina toivonutkin
olisin tehnyt puolestasi ihan mitä tahansa

minun rakkauteni kantoi sinutkin yli kaikkien
vaikeiden päivien

kerran maailmassa
minä rakastin sinua niin
että sinä elit minussa joka ikinen sekunti
sinä olit minun
sydämessäni
liikkeissäni
ajatuksissani
kehossani
unissani
haaveissani

Tänä päivänä, kun katson sinua
en voi uskoa
että rakastin sinua
niin syvästi että tuhlasin sinunlaiseesi elämäni parhaimman vuoden

Tänä päivänä
en tunne enää mitään
ja ihmettelen
miksi koskaan tunsinkaan?

Et ollut sekunninkaan arvoinen.

Rohkeus ei ole pelon puutetta,
vaan sitä, että tekee,
minkä tietää oikeaksi,
pelosta välittämättä.

Toisaalta,
rohkeutta on myös se,
että tekee jotain,
vaikka tietää täsmälleen mitä siitä seuraa.

Poikaystäväksesi sopisi Pako-sarjan Michael Scofield. Sinua kiinnostavat älylliset, vähän erilaiset tyypit, jotka kulkevat omia polkujaan ja joilla on ajatuksia joka asiasta. Michael olisi urheilullinen ja mukavaa treeniseuraa, mutta lihastensa ohella hän treenaisi jatkuvasti älynystyröitään. Hän on vahva ja hiljainen tyyppi, jonka sisällä piilee myös jotain salaperäistä ja kiehtovaa. Hän on kärsivällisyyden perikuva ja aina valmis kokeilemaan jotain uutta. Häntä houkuttaa vaara. Vaikka Michael saattaa ulkoisesti vaikuttaa pahalta pojalta, on hän pohjimmiltaan herkkä ja uskollinen.