IRC-Galleria

Olen maistanut kitkerää vettä

omien kyynelteni

saanut elämältä selkäsaunan

ja menettänyt

'

Olen oppinut kompastumalla

katsomaan ainoastaan eteeni,

elämän auringon poltellessa

tätä ylpeyden maata

pysymään nöyränä

'

Jos en minä tänään saa

hyppiä keveässä ilmassa

nauraa onneani,

niin mikä oli syy

kulkea tänne asti ?

Pallokala
Olen pieni pallokala,
ahdistunut ja peloissaini.
Eksynyt maailman tuuliin,
juuttunut merten pohjaan.
Ole minulle merisiili
ja ota minut suojaasi


xD *räkättää* "Eksyneeltä näyttää pallo-pallo-pallokala.." xD

~~~~

Repaleiset siivet
Repaleiset siivet selässäni,
laahustan ympäri maailma.
Ennen lensin,
en enää.
Siivet raadeltiin,
ei niillä voi lentää.
Laahustan raskaasti,
kuin paino perässäni.
Odotan sitä henkilöä,
joka siipeni korjaa.

Siihen asti,
tyydyn jeesusteippiin!

~~~~

hmmh, joku ihminen minua sanoilla satutti torstaina. :/
minä vissiin loukkasin huomaamattani.. :o
en minä mitään pahaa tarkoittanut.. :(
voihan nenä..

miten minä en ikinä opi ajattelemaan ..?

~~~~

Älä sano mitään,
jos et tarkoita.
Älä kuuntele,
jos et kestä totuutta.
Älä katso,
jos et halua nähdä.
Älä esitä välittäväsi,
jos sua ei kiinnosta.
Älä koske,
jos pelkäät tartuntaa.
Älä haasta riitaa,
kun et osaa kuitenkaan tapella.
Älä pelaa mitään peliä,
jos et osaa sääntöjä

..mitä peliä sinä pelasit ?
..mitä kohtaa minä en älynnyt ?
..mitä minulta taas meni ohi ?
..mitä minä sinulle tein ?
..mitä sinä minulle kiukkuat ?


..minä oon pihalla.

~~~~

tjuuh,. daigundaigun..

olin eilen vähän surumielisellä tuulella, niin sain sitten kimpun ruusuja ja hellän halauksen :)

kiva tietää, että joku edes välittää vähäsen <3 :)

juu, ja käytiin kattomassa se hancock :D vähä oli hyvä :D

niinpäniin. -.-

jeap, juuso oli eilen ihan huipulla tuulella.. :D

menin sitä aamulla hakemaan bemarilla,
niin kattoo ihan ihmeissään et "ääiti, mikä tuo on ?" :D

minä sitten sanoin että se on bemari..

tuumas "ai, äiti on vaihtanu autoo. missä sukuti on ?"

sanoin sitten että "mikko-kummilla, se osti sen hannekselta. eikä tämä oo äitin auto"

juuso siihen "sukuti jjäjähti, hannes ja mankku on kylillä, ei tuu takasi.. ja mikko-kummi kojjaa sukutin ja äeti ajjaa bemarilla"

minä "niin se taitaap olla"

juuso "vises, joko mennään ukin luo, siellä saattaa olla namia?"

:D sepä sitten selittyi kerta heitolla.. =D

sitten vein illalla takasin mummolaan, niin piti ajaa risteyksestä katto auki =D

juuso huuteli matkan mummolle asti että "juuso tulloo, äeti ajjaa, mummo tuu kahtoo, meillä ei oo kattooo !" ::D

vähä nauratti kun toinen oli ihan tohkeissaan ylpeenä istuimessa ja huuteli ::D

maailmanihaninpienipoika<3 äitinpoika<3

Hei mikset sä kuule,
kun mä sulle yöllä huutelen.
Ehkä lipsua sanotaan,
mut et sä silti suutele.
Välil ku mä tosissaa tarvisin taluttajaa,
ja varsinki ku satuttaa ni sillo sä tuut sanomaa vaa:
Ei oo syytä huolee,
kunkin meistä tulee kuolee
ja et enkeli kuoro suree,
mut ei viel ainakaa vuotee
ole mitää syytä olla varuillansa,
kunnes seki tehopyhäpaska sekos sanoissansa.

Mä en pysty lentää täällä ilman siipii,
mut pystyn duunaa onnellisen lopun tähän filmii.
Mul on nii monii asioita joit en toivomal tavoita,
mutten oikomalkaa aijo koittaa voittaa.

Viel ku pilvet eestä tumman taivaan väistyy,
ni kääntyy tuulet.
Tosissaa nii mä luulen et,
suuret tunteet taistelee ku sudet yön,
ja lisää vauhtii sydämeen mun kuolleeseen ne lyö.

Mä jäin taas miettimään mikä sut saa,
ihmiset, kuin saasteet vain hylkäämään ja unohtamaan.
Mä jäin taas itkemään et mikä mut saa,
hiljaa öisin miettii parempaa maailmaa kuin missä oon.

Pimeys laskeutuu,
taas katuvalot sammuu yksinää,
se kuvastaa hyvin mite ollaan kato yksin tääl,
ku korjataa satuvarastoo ja lyödää luukut kii.
Mut annan anteeksi;
Enhän mä nyt pienistä suuttusi.

Niin sä laskit pään,
kerroit kuinka näät enkeleitä ja toiveunia kun poissa harmaa on.
(Harmaa on)
Niin me hukutaan.
Mä yhä tartuin kii,
heikosta, siitä kädestä,
jota rakastin mä niin.
(Rakastin)
Niin mä laskin pään,
siihen vierees sun.
Pidin vielä kiinni,
mutta päästit irti kuitenkin.

Mä jäin taas miettimään mikä sut saa,
ihmiset, kuin saasteet vain hylkäämään ja unohtamaan.
Mä jäin taas itkemään et mikä mut saa,
hiljaa öisin miettii parempaa maailmaa kuin missä oon.

Painan pään tyynyyn,
taas itken itteni uneen.
Nallekarhu kainalossa,
kunnes peikot toisin luulee.
Niin ne tulee,
pikkutytön musta tarina voi alkaa.
Aivan yksin pimeessä itkee lapsiparka.

Painajainen jatkuu eikä kukaan ole kuulolla.
Kyynelmeri vastaa tuhat suruu aamunhuudoilla.
Mitä muutosta tarvii tyttö pieni elääkseen,
vaikka antaa parhaansa vielki että eläis ees.

Päätään koittaa nostaa,
mutta voimat alkaa loppua.
Liika on liikaa;
toivoo sydän salaa taas lohtua.
Niinkuin salama taivaalta,
samal unelmat palaa ja tyttö halajaa kuolemast ja profiili matalal.
Päivät vierii entisellään,
viimein tyttö väsyy.
Lopult jättää kirjeen laatikkoon,
jos sieltä sen sit löytää joku.
Kertoo paril sanal mitä elämästä ajatteli.
"Anteeks et vaivasin" lepäämäski ajatteli.

Mä jäin taas miettimään mikä sut saa,
ihmiset, kuin saasteet vain hylkäämään ja unohtamaan.
Mä jäin taas itkemään et mikä mut saa,
hiljaa öisin miettii parempaa maailmaa kuin missä oon.

Mä jäin taas miettimään mikä sut saa,
ihmiset, kuin saasteet vain hylkäämään ja unohtamaan.
Mä jäin taas itkemään et mikä mut saa,
hiljaa öisin miettii parempaa maailmaa kuin missä oon.

On vaa yks elämä elettävänä,
ni joha se pitäs tajuu et mimmone säkä sul kävi;
et oot syntyny ja saat elää vaikkei oiskaa elämäs häävi.

vittu

Tahtoisin sinut luokseni,
tahtoisin katsoa ihaniin silmiisi,
tuntea lämpimän kosketuksesi ihollani,
tuntea pehmeät huulesi omillani.

Mutta en tiedä uskaltaisinko kokea sitä kaikkea uudestaan.
Niin monta kertaa olen luottanut siihen,
että et tahdo satuttaa minua.
Aina olen kuitenkin tuntenut itseni petetyksi,
aina olet rikkonut luottamukseni.

Toivoin niin, että meillä olisi ollut mahdollisuus,
toivon niin edelleen.
Jälleen vuodatan kyyneleitä vuoksesi,
voisitko joskus pyyhkiä ne pois?

Odotan sinua.

Turhaan.

Palaan päiviin menneisiin.
Huomaan uskoneeni valheisiin
ja lupauksiin.
Sun sanat vielä satuttaa.
Puheet pelkkää valhetta vaan.
Kuva susta muistuttaa.
Se saa mut tuntemaan vihaa vaan.
Mut nyt mä tiedän sen
sun luokses palaa en.
Tää oli sun valhe viimeinen.

Koskaan et tainnut rakastaa.
Kerroit valheitasi vaan.
Jos halusit mua satuttaa
mä voisin onnee toivottaa
onnistuit taas.
Nyt oot pelkkää ilmaa vaan.

Tänään kun mä viestis luin
kadun että suhun rakastuin
ja sulle uskouduin.
Sä olit uskoton,
niin kylmä, tunteeton,
poika viaton.
En tietää voi
mikä luokses toi.
Hymyillen
suljen puhelimen.
Tää oli sun valhe viimeinen.

Tulet aina olemaan elämässäni
Vaikka minä en olisikaan sinun elämässäsi.
Koska olet muistoissani.

Sinä, tuletko sinä muistamaan minut?
Ja ennenkuin päästät minut menemään,
Ole kiltti ja kuuntele.

Mut hyviikin hetkii meiän tarinaan mahtuu.

Kuuntele minua nyt, tahdotko todella nähdä minun itkevän?

Mietin onko se totta.

Olen täällä jos tarvitset minua,
mutta minun täytyy tietää voinko luottaa sinuun.

Jotakin todella arvokasta on kuolemaisillaan ja katoamassa ikuisiksi ajoiksi.
Jokainen kyynel jonka vuodatat silmäkulmistasi,
saa jotakin kuolemaan sisälläni.

Jokainen näistä päivistä joka vetää meitä erilleen,
vieden palan,
vieden palan sydämestäni.

Tapa minut tapa minut tapa minut uudelleen .

Se tappaisi minut, se tappaisi sinut.
Se tappaisi kaiken mitä meillä on.

Roikumme, kun kun meidän pitäisi päästää irti.

En löydä edes sanoja joilla tehdä se oikein.
Ja me molemmat tiedämme että tarinamme on lopussa.
Me molemmat esitämme osamme vain teeskennellen enkä voi piilotella kyyneliäni,
koska vaikka oletkin siinä,
tuntuu kuin olisit miljoonien mailien päässä.

Ja joka kerta kun ajattelen sitä, täytyn sisältäpäin kyynelistä,
ne ovat tunteiden jokia, mutta minulla ei ole enempää kyyneleitä joita itkeä.

Voimme yrittää puhua asiat selviksi, mutta olemme koittaneet sitä ennenkin.

Samaan aikaan kun laulumme viimeinen nuotti soi,
me molemmat tiedämme että on aika sulkea se ovi.


Mutta tahdotko todella sanoa hyvästi?

Sinun menetyksesi
koskee niin paljon, että sitä on vaikea kuvailla.

Että vaikka tiedän, että et enää
ole se sama ihminen, jonka joskus tunsin
ja joka oli niin suuri osa elämääni,
silti haluaisin olla lähelläsi
kuulla nauruasi
puhua kanssasi.
Vaikka tiedän, että sinuun ei voi luottaa
ja että mitä ikinä sinulle kerronkin
kuulen ne kohta ulkopuolisten suusta,
haluaisin silti kertoa sinulle kaiken
niinkuin aina ennenkin
silloin, kun vielä olit ystäväni.

Pettymystäni sinuun
on vaikea kuvailla
varsinkin, kun tunteeni ovat niin ristiriitaisia
välillä vihaan sinua ja toivon, että voisin
pyyhkiä sinut pois elämästäni
välillä taas kaipaan sinua ja soitan vain
kuullakseni äänesi, saadakseni hetken aikaa
nauraa kanssasi.

Minä en merkitse sinulle mitään
ja se on asia, jota on vaikea hyväksyä.

Kun nauran,
nauruni on onttoa ja ilotonta
Kun itken,
en pysty edes kunnolla itkemään
itken äänettömästi, ilman kyyneliä
Kun hengitän,
tuntuu että hengittäisin vain puolilla keuhkoilla,
osa ilmasta jää sisälleni painaa tuskan kanssa kilpaa.

Kun tulet minua vastaan kylällä
ja kohotat kätesi tervehdykseen
käännän pääni pois
en pysty, en pysty katsomaan sinuun
Se tekee liian kipeää
En edes halua katsoa
Minä,
joka ennen vietin tuntikausia vain katselemalla kasvojasi, joita niin rakastin.

Olen kuollut
kylmä ja tyhjä
en tunne mitään muuta kuin tuskan
joka riuhtoo jokaista kehoni soluakin
En anna kenellekkään mahdollisuutta katsoa kuoreni läpi
En päästä ketään lähelleni

Sinun mentyäsi jäin minä.
Minun mentyäni jäi vain tyhjät kuoret