IRC-Galleria

Jos saisin yhden toiveen
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin

Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa
Sielusi silmät avaisin
Katsomaan
Miten paljon tunnenkaan

Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan

Tän kaiken yksin kannan
En saa sua uskomaan
Mä läpi virheittesi nään
Siihen jään
Vielä joskus ymmärrät


Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
Voisin sydämesi jään sulattaa

~~~~~

Tiedän, että en ole ainut jolle tällä tavalla käy
Että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
Ja sydäntä ympäröi muuri, kiveäkin lujemmin

Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,
Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.

Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan

Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa

Sormenpäilläni ihan kevyesti
kosketan kasvojesi jokaista
kohtaa.
En käännä katsettani pois
sinisistä silmistäsi.
Haluan painaa mieleeni
jokaisen kohdan sinusta
etten ikinä unohtaisi.
Painan hitaasti huuleni huulillesi,
tämä pieni suukko
päättäköön yhteisen retkemme.
Hymyilen hiljaa kyynelieni läpi,
käännyn lähteäkseni ,
mutta tiedän
että jotain minusta jää sinun luoksesi
ja että osa sinua kulkee aina mukanani..

Joskus tulee hetkiä
jolloin vain haluaisin
kietoa käteni ympärillesi
ja halata oikein kovaa

päästämättä koskaan irti

Joskus on hetkiä
jolloin tajuan että
sen iloisuuden alle
piiloutuu myös surua

enemmän kuin aavistinkaan

älä kulta pieni luule,
että olet yksin.
älä anna sen harhan
täyttää päätäsi.

sillä et ole, et milloinkaan.

Ja kun taas tavataan
hymyillään ja halataan
ihan vain jotta tietäisit,
että olet minulle rakas

älä unohda sitä pimeämpänäkään hetkenä.

~~~~~

Maanantai oli niin kuin kaikki maanantait,
tiistaina kaikki muuttuikin.
Vain pieni hetki jolloin jokin heilahtaa
ja muuttaa kaiken päästä jalkoihin.

En tiedä elämästäs mitään juurikaan,
ootko minkälainen ihminen?
Mä en voi olla varma valehteletko
ja rikotko mun sydämen.

Kun katson silmiisi sun pääni pehmenee
Ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu.

En tiedä mistä ilmestyit mun elämään,
mut älä koskaan lähde pois.
Jos mä kirjoittaisin tästä romaanin,
se epäuskottava ois.

On yö, sä nukut ja mä makaan vieressäs.
Mä mietin kuka oikeen oot.
Ja pohdin kuinka rakkauteni sokeutui
- se jäi tuijottamaan aurinkoon.

Kun katson silmiisi sun pääni pehmenee
ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu,
typerykset rakastuu
vain typerykset rakastuu

~~~~

Ja jos nyt ei oo pää sekasin niin ei sitte millonkaan..

hommia riittää juu.. :D
ai että. pittää ottaa evväät mukkaan tästä ja lähtee kiitämään sorsasaloon.
taksi on maalattu, niin pitää se käyä hakemassa pois sieltä.

jeap, sitte kaupan kautta koiran ruokintaan.. :)
ja sitte vois ehkä itekkin syödä jotain. :D
ja sitte laittaa saunan päälle,
tai sitä ennen jos ei sada, niin vois rokin kaa mennä lenkille :)
ja sitte vasta se sauna lämpiimään. :)

uijjui..

Kuinka harlekiinia
kun ja jos ajatukseni juoksee pois
karkuun mielialavaihteluja
joihin naiseksi syntyminen on minut tuonut

En harrasta seksiä leikkinä
vain koska inhimillisyyteni käskee
taluttamaan muita nahkapannassa
ja ruokkimaan heitä yksitellen

Olisin kuin puhelias marttyyri
uhraten kaikki aikani saannokset
rakastaisin himoja joita en älyä

Tämä peli on liian vaikea

Ne joille elämä on suola
on kuolema sokeri
Ja minun mausteeni ovat
niin oliivin makuisia sekoituksia

Mihin tämä maailma tarvitsee
silmät suljettuna –kulkijoita
jos se on seksuaalisuuden perikuvana kauheampi

Minä olisin sinun aivan kokonaan
jos en pelkäisi itseni satuttavan itseäni
ja jos en olisi näin tyhmä tyttönä

Ja kun puen kuuroksi suudeltuja
harlekiineiksi
tunnen olevani liian altis humalalle
joka varjelee omatuntoani
joka sekin on niin tunnoton teoista vastaaja

Kuinka aurinko ei paista iholleni
saippuakulpan läpi
vaikka niin toivoin neitsyyttäni takaisin
eläen nymfomaanin elämää
vaikka tunnen itseni joskus
frigidin kaltaiseksi kylmäksi


Selvästi luettuja ovat katseeni
symmetriset kuviot
ihossani arpia muutoksien myötä
jotka tuovat minulle naisen muodollisuudet

Voi, miten inhottavaksi olen itseni nähnyt
antanut omalaatuisen kauneuteni kadota
mutta
sinun
hiuksiasi minun on ikävä



Ja lyhyt vaalea tukka pukee sinua minun päälläni.

Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain

Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea

Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät

Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinäkin toisen kanssa nää tiet kuljet ja me
hymyillään kun kohdataan

Kaivata saa, katsoa saa
vaikka ei enää me tunnetakaan

Ja kun viimein sä ymmärrät
silloin jo myöhäistä on

Kuin yrittäisi kahlita savua
Tiedät ettei se ole helppoa
Turha yrittää pyytää sinua
Edes säilyttämään kontrollia
Olen tuntenut liikaa pelkoa
Tunnen tuskaa huomisesta
Tälle tarinalle ei ole loppua
Ei likaista, eikä kaunista

Valmistaudu minun peliini
Täällä pelataan minun säännöilläni
Tiedän että tahdot leikkiä
Tämä on turmeltua rakkautta
Valmiina pelaamaan peliä
jossa tulet menettämään kaiken
Sinun on turha paeta
turmeltua rakkautta
Jonka myrkky leviää
Ja pian sinutkin turmelee
Tahdotko varmasti mukaan?

Paikalleen on helppo jäädä
ja miettiä
mitä tulikaan nyt tehtyä
Elämäni valo on liian himmeä
Ja syypää kaikkeen on ’Sinä’
kannattaisi järkeillä
Mitä enää sinusta on jäljellä

Nyt sinun on syytä pelätä

Hän herää aamulla levottomasta unestaan,
nousee ylös haukotellen,
väsyneenä,
surullisena.
Hän näki taas sitä samaa unta,
jossa hän on ensin onnellinen,
sitten kuitenkin lopulta onneton,
yksin tässä maailmassa.

Hän pukeutuu mustiin vaatteisiin,
kuin surupukuun.
Laittautuu kuin hautajaisiin,
hän ei hymyile,
ei yhtään.

Kun hän on illalla kotona,
hän miettii.
Miettii sitä kaikkea tuskaa,
jonka on joutunut kokemaan,
minkä hän on yksin kestänyt.

Hän pyörii sängyssään levottomana,
miettien,
itkien.
Kunnes viimein nukahtaa siihen samaan levottomaan uneen,
samaan kuin eilenkin

~~~~~

Viime yönä
ihan hiljaa kuiski tuuli
sanoja sisimpääni

Ihan hiljaa
nousin ylös vuoteesta
kävelin ulos parvekkeelle

Ihan hiljaa
annoin tuulen puhua minulle
hiljaa
kuuntelin sen huminaa
ja odotin aamunsarastusta

Siinä hiljaisuudessa
huminassa
minä ymmärsin vihdoin
että olen löytänyt
sen, mitä etsinkin.

Rauhan sisälleni

Minä inhoan valehtelijoita,
paskanjauhajia,
koikeilevia
mihin asti pääsevät

niitä on maailma pullollaan
minunkin tielleni osuneita

tällaista sinisilmäistä hölmöä
on niin helppo höpläyttää,
vettää nenästä,
pitää hetken hauskaa

sen jälkeen vetäytyä
selitellen:
käsitit väärin,
olen pahoillani
jos loukkasin

paskat sinun
tai kenenkään muun sanoista

minua ei enää
onnistu kukaan,
ei kukaan,
saamaan juttuihinsa mukaan

mädätkää
omissa liemissänne

se on teille oikein,
en tiedä onko riittävää,
mutta muuta en
tähän hätään keksi

jos ei vieläkään selvinnyt
yksinkertaistan asian
yksinkertaisille aivoille:
minä olen vihainen

Sull' on kauniit kasvot, sull' on terävä pää
Punaset hiukset ja sun silmistäs nään
Etten oo ensimmäinen en, joka pyytää sua mukaan

Ja mull' on likanen paita ja liian vähän rahaa
Mä mä oon istunut niin kauan ja hei mull' on aikaa
Jäisit kun mä pyydän, mua kuuntelemaan

Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeksi pyysin jotain näin
Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin
Mä tiedän sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua
Kun mä pyydän:

kertosäe:
Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää
Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa, hetkeks aikaa jää

Näätkö levottomat kasvot jotka harhailee vaan
Pienet yksinäiset sielut jotka odottaa
Että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan

Tääll' on liian monta kättä ilman taluttajaa
Tääll' on liian monta suuta ilman sanottavaa
Eikä se mitä sä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan

Mä oon leikkinyt niin kauan, mä tahtoisin viimein jo lopettaa
Mä oon liian monta kertaa herännyt, kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan
Mä tiedän sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua
Kun mä pyydän:

Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää (2x)

Tää ei oo sattumaa, tää on kohtaloo, tää on kaikki tässä nyt
Sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt
Jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan
Sä voit nauraa läpi päivät, sä voit huutaa läpi yöt
Sä teet niin kuin sä tahdot, jonkun kädestä sä syöt
Ei mitä kaipaat, vaan mitä tarjotaan

Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeksi pyysin jotain näin
Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin
Mä tiedän sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua
Kun mä pyydän:

kertosäe