IRC-Galleria

Eilisiltana opin viimein valehtelemaan itselleni
että elämässä on järkeä vaikkei olisikaan onnellinen
se on valhe ja tiedän sen, mutta se on myös
ainoa keino selviytyä tässä tilanteessa

joskus kuitenkin tulee vastaan päivä
jona en enää kykene valehtelemaan itselleni
siihen saattaa mennä päiviä tai vuosia
enkä tiedä koska se päivä tulee eteen
mutta joskus se vielä tulee, siitä olen varma
silloin en tiedä mitä tapahtuu
kenties lähden lopullisesti pois

siihen asti vain toivon, että minusta sittenkin
tulisi vielä onnellinen
ja saisin takaisin sen ihanan elämän
jota sain maistaa pienen hetken
viime syksynä.

sinä olet ollut sekunnin
ja toisen, ja kuitenkin aina
kun minäkin, ja aiemmin,
olet saanut luvan vain puolikkaaseen
mutta ottanut kokonaisen, kaikella tunteella
valloittanut yhden sydämen, niinkuin
Troija valloitettiin miljoona kertaa
puuhevosin

sinä sanoit, että minäkin voisin
kiivetä pilvien yli, tai
matkustaa laivojen kansilla
aaltojen heitellessä vatsaani valtamereltä toiselle
suolan piirtäessä minut uudestaan

sinä maalaat minulle kuvia, joissa
on muutakin kuin mustaa ja loputtomuutta
mutta sinä olet liian hyvää ollaksesi totta
niinkuin kuvasikin
ainoa totuus on minulle kylmää ja pimeää
ei ole sinua

ei ole maailmaa jonka ympäri mennä
kahdeksassakymmenessä päivässä
ei yhtään ihmistä jolle kertoa, kuinka
sydän on ikuisesti lukossa

vittu puol tuntia ja pääsen töistä ! :D

ei hemmetti mikä työpäivä ollu tänään, pikkusen jos hajottaa..

känniääliöitä, känniääliöitä ja vähä lissää känniääliöitä

jeah, let's rock->

jeap, Jone Nikula tuli ostamaan röökiä ja nolasin itteni ihan kympillä.. siistiä :D

30 päivää
720 tuntia
43200 minuuttia
2592000 sekuntia

Mä olen hyppinyt
siellä ja täällä
Mä olen inhonnut sua
Mä olen pitänyt susta

43200 minuuttia mä olen miettinyt että
onko mulle tulevaisuutta
720 tuntia mä olen miettinyt että
onko mulle varattu tyhjä nurkka itkemiseen

Mä voisin olla hiljaa ja katsoa

Tai sitten mä teeskentelen seuraavat
2592000 SEKUNTIA
ja kaikki on täydellistä


Jos vituttaa, on vain pakko työntää pää pönttöön.

Mun sisin on niin sekaisin
mustaa ja likaista
Haluan vain tehdä oikein
mutta en enää erota
oikeaa väärästä,
totuutta valheesta

Mä haluaisin
syödä tän kaiken
sitten oksentaa sen pois
mennä nukkumaan ja unohtaa
niin kuin ennen

Mutta mä en jaksa
en tiedä enää
niin kauan itseäni korjasin
haavojani hoivasin
itseni paransin

Kaikki taas verille revittynä

Väsyttää
en saa edes hetken rauhaa
nauran ja juttelen
Teeskentelen
Vaikka sisälläni raivoaa
Vihaan niin tätä kaikkea

Mä haluan vain kotiin
Päästäkää mut kotiin

Takaisin sinne punaisen talon betonisille rappusille.
~~~~

Joo
En ole unohtanut
Ja kyllä
Hymyilen vieläkin
Et nää
Mä teeskentelen
Takana mun silmien
Et sinne nää
Siellä ei kukaan hymyile
Siellä itketään
Ei
Sä et mun sisälle nää
Et
Katsot aina muualle
Ja kun joskus puhutaan
Jutellaan
Nauretaan
Et mun hymyn taakse nää
Siellä kituu rakkaus
Itkee kadonnut onni
Ole niin kiltti
Älä katso enää silmiin
Pelottaa
Sä joskus vielä selville saat
Osaan itkeä sittenkin
Ja kyllä
Vieläkin sattuu

Mutta hymyilläänhän kun tavataan?

~~~~

Väsyttää.
Ei jaksaisi enää.

Ei jaksaisi nousta ylös siltä kiviseltä tieltä,
jota olen kulkenut.
Polvet rikkoutuneet, käsissä naarmuja,
olen jo liian monta kertaa kaatunut.

Aina vain olen kerännyt uudelleen ne
miljoonat sydämeni sirpaleet maasta,
ja korjannut niistä ehjän,
mutta hauraan sydämen.
Aina se vaan lyödään palasiksi,
uudestaan ja uudestaan.

Aurinko polttaa kasvojani.
Tuijotan ylöspäin,
katseeni kiertää pitkin kivikkoista
polkua,
jota pitkin pitäisi jatkaa,
vaikka en edes tahtoisi.

Nousen ylös, mutta kaadun taas.
Sattuu, ja yritän lievittää kipua
huutamalla nimeäsi,
mutta en saa ääntä ulos itsestäni.

En pääse eteenpäin,
voimani ovat lopussa,
sillä tuuli työntää minua pois päin,
ja sade piiskaa kasvojani.

Jos ei olisi menneisyyttä,
ei olisi tätä tuskaakaan.
Haluaisin vain unohtaa sen,
niinkuin se olisi ollut painajaista.
Teeskentelen,
että kestän kyllä ja olen vahva.

Kaikki se avuttomuus sisälläni,
sydäntä raastaa.
Menen eteenpäin tietämättä mitä
polun päässä odottaa.

Pelottaa.

Pakko jaksaa,
vaikka väsyttää ja haluaisin
nukahtaa.
Pakko jaksaa,
edes huomiseen..

~~~~

Elämäni suunta,
mihin se näyttää,
miltä se tuntuu,
mitä roolia se käyttää?

Tahtoisin jopa säväyttää,
mutta pelkään että kateelliset mulle tietä helvettiin näyttää.

Kerronko oikeista tunteistani, vai teeskentelenkö että kaikki on hyvin?


HAISTAKAA PASKA PAINUKAA HELVETTIIN JA ANTAKAA MINUN OLLA !!

"Vale onnellisuusko on kivempaa?

Sun kaunis lauluäänesi saa mut heräämään.
Heräämään, ja hymyilemään.

Harjaat hiuksiasi,
hymyilet ja laulat.

Vale onnellisuus..
yhtäkkiä rupeet itkemään..
Et kestä nähdä omaa hymyäs.

Tulen lähelles,
kosketan sinua.
Säikähdät..

Aina kun puhelimes soi,
toivot et se rakkaas on.
Ilmeestäs sen huomaa."

~~~~

ohoh, mitesse näin ? :o

sainpas eilen kivan motskaritakin lahjaks :) <3

wwruuuuuumm :) motskarit on ihan kivoja vekottimia, ei ne ennää pelota :D

khihih.. :) huomenna sitte vesijetillä ajelemmaan :P uuubbeibe :P

mä katon rokkia vesiltä :D:D::D

haha ^^'

Sä silmilläsi viestität,
Haluat mut vietellä.
Sun kyntesi himokkaat
Haluut selkääni upottaa.

Joo mä tiedän ton sun
Leikin niin viattoman,
Mut hei, mä tiedän
Leikin paremman.
Sua mä kiusaan!

Saat katsoo, mut et koskee
Saat katsoo, mut et koskee
Saat katsoo, mut et koskee
Saat katsoo, mut et koskee

Sä huulesi kostutat,
Haluat mua suudella.
Sun syliisi kuumaan,
Haluat mut hukuttaa.

Jos saisin yhden toiveen
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin

Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa
Sielusi silmät avaisin
Katsomaan
Miten paljon tunnenkaan

Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan

Tän kaiken yksin kannan
En saa sua uskomaan
Mä läpi virheittesi nään
Siihen jään
Vielä joskus ymmärrät


Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
Voisin sydämesi jään sulattaa

~~~~~

Tiedän, että en ole ainut jolle tällä tavalla käy
Että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
Ja sydäntä ympäröi muuri, kiveäkin lujemmin

Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,
Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.

Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan

Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa