IRC-Galleria

Suhdekelvoton ihminen
saa esiin toisesta aina
kaikki huonoimmatkin puolet,
tahtomattaan tallaa alleen
heikomman.

Suhdekelvoton ihminen
elää menneisyydessä
tuntemiaan pettymyksiä,
ei osaa päästää irti
vaan hukuttaa lokaansa
uhrin toisensa jälkeen.

Suhdekelvoton ihminen
ei uskalla antaa itsestään,
kaikkea sydämestään.
Ruumiinsa jakaa
viiten osaan,
neljä mulle, yksi sulle.

Suhdekelvoton ihminen
ajaa toisen mielen hulluksi,
itsensäkin siinä sivussa.
Umpikujassa
väkinäisesti hymyillen,
luvaten itselleen
ei koskaan enää.

Mutta jos kuitenkin
sinä olisit sellainen.
Saisit unohtamaan,
saisit luottamaan,
saisit rakastamaan,
minut olemaan kelvollinen.

Vai olenko minä vain suhdekelvoton ihminen?

Elikkäs nyt on lyöty Lapin reissu lukkoon ..

Elikkäs siis reilun 2viikon päästä pitäs jaksaa istua pyörän kyydissä 850km suuntaansa..

huuhhhuh :D

Miten lie perse kestää ? :D:D

Suunnilleen viikko meneekin siellä sitten,
ihana päästä pois kuopiosta :) <3

Odotan oikein innolla niitä maisemia. :)

Kamera täytyy napata mukaan ;)

Niin, että osasinpa sen verran suunnitella eteenpäin..

Tulihan tuota jo kuukaus emmittyä, että liekkö lähtis..

10min sitten päätin, :D

trintin, vielä reilu kolome tuntia töitä, oujee..

sitte vois painua suoraan nukkumaan, aivan loistava idea.

eipähän tarvii miettiä.

hmm.

jea.

Enemmän kuin tähdet rakastavat taivasta
minä rakastan sinua

enemmän kuin meri tarvitsee aaltojaan
näyttääkseen elävältä
minä tarvitsen sinua

enemmän kuin kuu tarvitsee ihmisen mielikuvitusta
tekemään siitä juustoa
minä tarvitsen sinua
tekemään minusta
jotain muuta kuin
mielikuvitusta

enemmän kuin tuulen nappaama hiekanjyvä
kaipaa takaisin aavikolle lajitoveriensa seuraan
enemmän minä kaipaan sinua

enemmän kuin runo kaipaa kirjoittajaa
voidakseen tulla olemaan
enemmän minä kaipaan sinua lukemaan minua
voidakseni pysyä olemassa

enemmän kuin Aurinko kaipaa Maata
jotta se voisi lämmittää ja helliä sitä
enemmän minä kaipaan sinua kainalooni

enemmän kuin sateenvarjo toivoo sadetta
tai edes yhtä vaivaista sadepisaraa
sen pintaa koskettamaan,
ettei ihminen jättäisi sitä yksin
hyödyttömänä vaatehyllylle lojumaan,
enemmän minä toivon
kaatosadetta ja sinut
sinne sateen keskelle
hymyilemään minulle

sinä kuitenkin pelkäät minua:
tähtiä, merta, kuuta, aurinkoa,
sateenvarjoja ja tätä runoa,
jopa yhtä vaivaista hiekanjyvää sinä pelkäät
kaikkea kaunista sinä pelkäät
ja siksi epäilenkin että minua enemmän
taidat pelätä jopa itseäsi
sillä sinä olet kaikki kaunis

sinä pelkäät ettet tiedä mitä elämältäsi haluat
pelkäät kenties ettet saa mitä haluat
tai ettet halua sitä mitä saat
siksi sinä minuakin pelkäät
et tiedä mitä olen sinulle

sen kuitenkin tahdon sanoa sinulle
että lakatakseen pelkäämästä itseään
ihminen tarvitsee toista ihmistä
sanomaan hänelle, että pelko on turhaa
yksin sellaisen pelon voittaminen ei koskaan onnistu
ja voi, miten minä niin haluaisin olla
sinulle se ihminen,

sillä enemmän kuin kyynel kaipaa poskea
voidakseen vieriä vapaana edes pienen matkaa
enemmän poski kaipaa kättä
pyyhkimään sen kyyneleen pois.

Eilisiltana opin viimein valehtelemaan itselleni
että elämässä on järkeä vaikkei olisikaan onnellinen
se on valhe ja tiedän sen, mutta se on myös
ainoa keino selviytyä tässä tilanteessa

joskus kuitenkin tulee vastaan päivä
jona en enää kykene valehtelemaan itselleni
siihen saattaa mennä päiviä tai vuosia
enkä tiedä koska se päivä tulee eteen
mutta joskus se vielä tulee, siitä olen varma
silloin en tiedä mitä tapahtuu
kenties lähden lopullisesti pois

siihen asti vain toivon, että minusta sittenkin
tulisi vielä onnellinen
ja saisin takaisin sen ihanan elämän
jota sain maistaa pienen hetken
viime syksynä.

sinä olet ollut sekunnin
ja toisen, ja kuitenkin aina
kun minäkin, ja aiemmin,
olet saanut luvan vain puolikkaaseen
mutta ottanut kokonaisen, kaikella tunteella
valloittanut yhden sydämen, niinkuin
Troija valloitettiin miljoona kertaa
puuhevosin

sinä sanoit, että minäkin voisin
kiivetä pilvien yli, tai
matkustaa laivojen kansilla
aaltojen heitellessä vatsaani valtamereltä toiselle
suolan piirtäessä minut uudestaan

sinä maalaat minulle kuvia, joissa
on muutakin kuin mustaa ja loputtomuutta
mutta sinä olet liian hyvää ollaksesi totta
niinkuin kuvasikin
ainoa totuus on minulle kylmää ja pimeää
ei ole sinua

ei ole maailmaa jonka ympäri mennä
kahdeksassakymmenessä päivässä
ei yhtään ihmistä jolle kertoa, kuinka
sydän on ikuisesti lukossa

vittu puol tuntia ja pääsen töistä ! :D

ei hemmetti mikä työpäivä ollu tänään, pikkusen jos hajottaa..

känniääliöitä, känniääliöitä ja vähä lissää känniääliöitä

jeah, let's rock->

jeap, Jone Nikula tuli ostamaan röökiä ja nolasin itteni ihan kympillä.. siistiä :D

30 päivää
720 tuntia
43200 minuuttia
2592000 sekuntia

Mä olen hyppinyt
siellä ja täällä
Mä olen inhonnut sua
Mä olen pitänyt susta

43200 minuuttia mä olen miettinyt että
onko mulle tulevaisuutta
720 tuntia mä olen miettinyt että
onko mulle varattu tyhjä nurkka itkemiseen

Mä voisin olla hiljaa ja katsoa

Tai sitten mä teeskentelen seuraavat
2592000 SEKUNTIA
ja kaikki on täydellistä


Jos vituttaa, on vain pakko työntää pää pönttöön.

Mun sisin on niin sekaisin
mustaa ja likaista
Haluan vain tehdä oikein
mutta en enää erota
oikeaa väärästä,
totuutta valheesta

Mä haluaisin
syödä tän kaiken
sitten oksentaa sen pois
mennä nukkumaan ja unohtaa
niin kuin ennen

Mutta mä en jaksa
en tiedä enää
niin kauan itseäni korjasin
haavojani hoivasin
itseni paransin

Kaikki taas verille revittynä

Väsyttää
en saa edes hetken rauhaa
nauran ja juttelen
Teeskentelen
Vaikka sisälläni raivoaa
Vihaan niin tätä kaikkea

Mä haluan vain kotiin
Päästäkää mut kotiin

Takaisin sinne punaisen talon betonisille rappusille.
~~~~

Joo
En ole unohtanut
Ja kyllä
Hymyilen vieläkin
Et nää
Mä teeskentelen
Takana mun silmien
Et sinne nää
Siellä ei kukaan hymyile
Siellä itketään
Ei
Sä et mun sisälle nää
Et
Katsot aina muualle
Ja kun joskus puhutaan
Jutellaan
Nauretaan
Et mun hymyn taakse nää
Siellä kituu rakkaus
Itkee kadonnut onni
Ole niin kiltti
Älä katso enää silmiin
Pelottaa
Sä joskus vielä selville saat
Osaan itkeä sittenkin
Ja kyllä
Vieläkin sattuu

Mutta hymyilläänhän kun tavataan?

~~~~

Väsyttää.
Ei jaksaisi enää.

Ei jaksaisi nousta ylös siltä kiviseltä tieltä,
jota olen kulkenut.
Polvet rikkoutuneet, käsissä naarmuja,
olen jo liian monta kertaa kaatunut.

Aina vain olen kerännyt uudelleen ne
miljoonat sydämeni sirpaleet maasta,
ja korjannut niistä ehjän,
mutta hauraan sydämen.
Aina se vaan lyödään palasiksi,
uudestaan ja uudestaan.

Aurinko polttaa kasvojani.
Tuijotan ylöspäin,
katseeni kiertää pitkin kivikkoista
polkua,
jota pitkin pitäisi jatkaa,
vaikka en edes tahtoisi.

Nousen ylös, mutta kaadun taas.
Sattuu, ja yritän lievittää kipua
huutamalla nimeäsi,
mutta en saa ääntä ulos itsestäni.

En pääse eteenpäin,
voimani ovat lopussa,
sillä tuuli työntää minua pois päin,
ja sade piiskaa kasvojani.

Jos ei olisi menneisyyttä,
ei olisi tätä tuskaakaan.
Haluaisin vain unohtaa sen,
niinkuin se olisi ollut painajaista.
Teeskentelen,
että kestän kyllä ja olen vahva.

Kaikki se avuttomuus sisälläni,
sydäntä raastaa.
Menen eteenpäin tietämättä mitä
polun päässä odottaa.

Pelottaa.

Pakko jaksaa,
vaikka väsyttää ja haluaisin
nukahtaa.
Pakko jaksaa,
edes huomiseen..

~~~~

Elämäni suunta,
mihin se näyttää,
miltä se tuntuu,
mitä roolia se käyttää?

Tahtoisin jopa säväyttää,
mutta pelkään että kateelliset mulle tietä helvettiin näyttää.

Kerronko oikeista tunteistani, vai teeskentelenkö että kaikki on hyvin?


HAISTAKAA PASKA PAINUKAA HELVETTIIN JA ANTAKAA MINUN OLLA !!

"Vale onnellisuusko on kivempaa?

Sun kaunis lauluäänesi saa mut heräämään.
Heräämään, ja hymyilemään.

Harjaat hiuksiasi,
hymyilet ja laulat.

Vale onnellisuus..
yhtäkkiä rupeet itkemään..
Et kestä nähdä omaa hymyäs.

Tulen lähelles,
kosketan sinua.
Säikähdät..

Aina kun puhelimes soi,
toivot et se rakkaas on.
Ilmeestäs sen huomaa."

~~~~

ohoh, mitesse näin ? :o