IRC-Galleria

Tahtoisin sinut luokseni,
tahtoisin katsoa ihaniin silmiisi,
tuntea lämpimän kosketuksesi ihollani,
tuntea pehmeät huulesi omillani.

Mutta en tiedä uskaltaisinko kokea sitä kaikkea uudestaan.
Niin monta kertaa olen luottanut siihen,
että et tahdo satuttaa minua.
Aina olen kuitenkin tuntenut itseni petetyksi,
aina olet rikkonut luottamukseni.

Toivoin niin, että meillä olisi ollut mahdollisuus,
toivon niin edelleen.
Jälleen vuodatan kyyneleitä vuoksesi,
voisitko joskus pyyhkiä ne pois?

Odotan sinua.

Turhaan.

Kätesi..

Se kohottautui silmieni eteen
nyrkkiin puristuneena
Sun kätesi

Mä en ensin oikein ehtinyt tajuta
mitä sä aijoit
koska rakastin sua edelleen niin kipeästi
etkä sä koskaan mua löisi
sä olit luvannut mulle niin

Et sä lyönyt silloinkaan

Sä vain otit musta kiinni
lujasti
kipeästi
Teit äkäisiä liikkeitä
lennätit minua kuin räsynukkea
puolelta toiselle
pitkin kuistia

Tuska sydämessäni pahempaa
kuin käsiesi tuottama kipu

Ja pelko
pelko joka ei koskaan lakkaa tuntumasta

Sinun rakastavat
hellät kätesi
Sinun lempeät
kauniit silmäsi
Sinun pehmeä
turvallinen äänesi
muuttuneena
kylmiksi ja julmiksi vieraan ihmisen käsiksi, silmiksi, ääneksi,
kaikenkattavaksi raivoksi

Mustelmat
jotka parantuivat aikanaan
kaikkialta muualta
paitsi syvältä sisimmästäni
jossa on myös tuo pimeä pelko

Pelko sinun pimeästä puolestasi

Maalivahti minä taidan olla..

Rankkarilinjalla,
valmiina potkuun,
seisot varmana onnistumisesta.

Maalilla seison,
vankkana,
ehdottomana.

Potkaiset pallon kohti maaliani,
voitonvarmuus kasvoilla.

En mieti hetkeäkään,
toimin kuten vaistoni käskevät.
Torjun yrityksesi.

Tyrmistys kasvoillasi.
Lannistus,
epätoivo.
Tappio.

Kuulehan.
Voit potkia pallojasi vaikka koko elämäsi,
pelata ykkösliigassa,

mutta minun maaliini ei pääse mikään.

~~~~

Niiiin perkele.

Puhkaiskaa sen silmät
jottei se enää voi katsoa silmiin valehdellesaan

Leikatkee kieli irti
jottei se kerro enää vääriä totuuksia

Tukkikaa korvat venteillä
jottei se kuule kuinka sydämeni huutaa sitä
palaamaan takaisin

Polttakaa sormenpäät
jottei sitä tunnisteta

Sitokaa kädet selän taakse
jottei enää pysty hellällä kosketuksella
tekojaan parantaa

Sitokaa sen jalat
jottei se pysty juosta perääni anteeksi anellen

Iskekää tikari sen sydämeen
ei se sillä kuitenkaa mitään enää tee

Se Istui Villasukat Väärinpäin Sateenvarjopuussa,
Odottaen Kevättä.
Aurinko Paistoi Pisamaiselle Nenälle
Joka Oli Märkä Surun Ja Ikävän Kyyneleistä
Ja Se Toivoi Vain Saavansa Elämänsä Rakkauden Takaisin

Heikkous.
Sitä se on kun näyttää itsestään sen särjetyn puolen.
Asettaa itsensä alttiiksi muiden mielipiteille.
Näyttää, että myös itsellä on heikot kohtansa,
joihin muut sitten suututtuaan vihan vallassa iskevät.

Kyynel.
Heikoutta. Muut eivät voi muuta kuin sääliä.
Hän sanoi että jos itkisi,
näkisin hänen poskallaan vierivän kyyneleen.
Mutta hän ei itke.

Joten, voin vain kuvitella hänen antautuneensa minulle
Vuodattaessaan kuvitellun kyyneleen
jonka sanani saivat aikaan.
Hän osaa peittää heikkoutensa.

Kumpa minäkin pystyisin siihen.
elämä on vain elämää
eikä se anna etuoikeuksia kenellekään.
Päivästä päivään taistellen itsensä kanssa.

Ehkä jonain päivänä
me pystymme nousemaan sitä vastaan
tietäen tarkkaan mitä haluamme,
kenen kanssa, milloin ja missä

Kuinka paljon voit rakastaa?
Entä jos joutuukin rakkaastaan luopumaan?

Usein näitä mietin.
Sanoisin että paljon nyt rakastan,
joskus jotain menetin.
En halua niin tapahtuvan uudestaan.

En kai osaisi enää luopua..
Rakastan..

Siksi kai välistä rupeaa elämään kuin päivää viimeistä,
peläten että joskus joutuisi yksin jäämään,
illalla yksin nukkumaan menemään,
aamulla vain itselleen kahvia keittämään.

Ehkä sitä liikaa ei uskalla luottaa toisen sydämeen,
vaikka niin varmasti luottaisi omaansa.

On toinen kai vain liian rakas,
koko ajan toivoisi kun toinen on poissa,
et se vieres olis jo takas,
ei tarvitsisi yksin istua kietoutuneena peittoon
miettien vain niitä hetkiä jotka jo meni.
Voisimme jatkaa oman historiamme tekemistä..

Sinua ikävöin,
viereesi vain tahdon nukahtaa
aamulla en ehkä herätä ollenkaa,
jos vieressäin et enää olekaan..

~~~~~~

Katso, juoksen jälleen ympyrää.
Et osaa sitä pysäyttää.
Katsot vain huolestuneena
kun en osaa ottaa sanojasi vastaan.

Olenko vain haalistuva kuva
joka hiljaa katoaa?
Vain pieni pala paperia
joka unohtuu.

Näetkö kuinka jälleen asetun itseäni vastaan.
Jälleen koitan itseni voittaa.
Koitan kaikki ne vastaukset itsestäin ulos kiduttaa.
Vastauksena vain pieni kyynel maahan putoaa..

Kyynel.. toinen.. kolmas..

Sitten se loppuu.
Olen saanut siitä tarpeekseni.
En enää jaksa katsoa
sitä mitä peilistä silmiin heijastuu.

Hirviö ,
olen hirviö !

Peilit särjettyinä.
Sirpaleet lattialla.

Se on ohi.

Hävisin.
~~~~~~

Jälleen jään sängyn pohjalle makaamaan.
Kyyneleitä hempeitä pieniä poskelle vierähtää.
Ei pysty ymmärtää mun ajatusmaailmaa.
En kyllä pysty minäkään vaikka kuinka koitan käsittää.

On kai se myös hiukan vaikeaa
jos ei tunne toisen kuljettua matkaa.
On toisen menneisyys arvoitusta vaan.
Ja siksi kai hiukan heit pelottaa.

Tuntuu jälleen kuin kymmennen
eri ihmistä huutaisi pääni sisällä.
Kaikki kertoen mielipiteitään
pitäen niitä ainoina oikeina.

Vaimentakaa ne.
Vaimentakaa nyt helvetti ne.

Olen kai kuin tivoli laitteessa
josta vauhti ei tunnu loppuvan.
Vain ympäri ympäri ja uudelleen ympäri.

Paha olo valtaa kehon ja silmissä vain pyörii.
Pyörivät ihmiset ympärilläni
Kaikuvat huudot korvissani
Tunnen niiden kosketukset ihollani..

Ja lopulta

jäätävä kylmyys

Sä sanot;
mun muuttuneen.

Jos tietäisit,
oi jos tietäisit
mitä olen ennen sinua joutunut kokemaan,
katsomaan;
et enää koskaan tekisi niin, et.

Jos näkisit syvemmälle;
pinnan alle asti,
näkisit että itkin tänäkin aamuna;
koskaan en uskonut sinulta saavani niitä kyyneleitä.

Näkisit, kuinka sattuu, kuinka.

En tarvitse keskustelua,
enkä sinua jos et sinä minua.
jos et arvosta, niin et osaa rakastaa.

Et saa mua palaamaan siihen lähtöruutuun,
elän,
ja etsin sitä mikä on onneni, miten teen onneni.
Älä sinä tuhoa kaikkea saavutettua,
voit tulla vastaan ja auttaa eteenpäin.

~~~~~
aah, mikä voisikaan olla kipua kauniimpaaaa..
~~~~
"annathan anteeksi tyhmyyteni?"
Hipaiset hiuksiani.

Don't you cry....

Hymyilet.

...Tonight....


ja kun et ole täällä
itken enemmän kuin koskaan

Katseesi on liian, ja hymysi enemmän
mikään ei sovi luokseni sinun suustasi,
poltat sormiani

Minun on väkisin naurettava
SINULLE
on pakko lyödä sydäntäsi

Pelkäät minuun sattuvan
Kyllä sattuu,
vähän niin kuin kirjastossa...
Mutta kulta, sinä murenet enemmän

Anteeksi etten kykene parantamaan arpia
vaikka kahvikuppi todella lämmittäisi sinua, sillä minun sormeni ovat aina kylmät
'

Olen raajarikottu narkomaani jaloissasi

'

En voi hengittää
Joten naura sinä joskus minulle,
että osaan päästää koukuista, joissa roikun selkä verellä

Irti hänestä, jota emme tunne huomisesta eteenpäin, ja se en ole minä

*huokaus*

..millon tästä tulee helppoa ?
..millon minä voin unohtaa kaiken..?

VOI SAATANA!

Miksi ikävöidä sellaista,
mitä ei koskaan voi saada ?

Miksi itkeä turhan takia,
kun mennyttä ei voi muuttaa ?