IRC-Galleria

sinkkusinkkusinkku ::D voi elämä..

oon sitte lapissa, hehe..

kiipesin just vittu seittemän kilometriä ylöspäin rappusia, ja huh..

meinasin kuolla.. henki loppu. ::D miten hyvä kunto minulla voi olla.. :D:DD

ja tuo yks pöllö ottaa ns"vuorista" kuvia... :D niinjoo .. "maisemia kuvaan" :D

joo,vittu..

huomenna kuopijoon..

VIRTASEEN JA KUPIT NURIN ?!

Kuka lähtee mukaan ?? :D

ikävä on jo sinne, täällä on vaan poroja ja mehtää, mitälie tunturikoivuja.. :D

keksittiin muuten uus peli, ei läpsitä enää kuplista vaan pitää läpsiä poroista ::D
saa mätkiä ihan kunnolla :D

heheh :D

mutta huomiseen :)

i'll be back ! ^^' 8)

Rakastan sinua
-se on ainut asia, minkä tiedän
Haluan sinua
-sitä tunteen paloa on vaikea kuvailla
Ajattelen sinua
-jokaisena hetkenä jonka elän

Haluan kietoa käteni ympärillesi,
painaa poskeni parransänkeäsi vasten,
nähdä miten hymyilet minulle hiljaa,
sipaisit hiuksiani ja suutelet huuliani

Haluan kertoa sinulle
kuinka paljon välitän
kuinka kovasti tahdon olla kanssasi

Vedät minut syliisi
tuuditat minut kauniiseen uneen
ja tähdet taivaalla
iskevät meille silmää

Rakastan sinua
-se on ainut asia, minkä tiedän
Haluan sinua
-sitä tunteen paloa on vaikea kuvailla
Ajattelen sinua
-jokaisena hetkenä jonka elän

Haluan kietoa käteni ympärillesi,
painaa poskeni parransänkeäsi vasten,
nähdä miten hymyilet minulle hiljaa,
sipaisit hiuksiani ja suutelet huuliani

Haluan kertoa sinulle
kuinka paljon välitän
kuinka kovasti tahdon olla kanssasi

Vedät minut syliisi
tuuditat minut kauniiseen uneen
ja tähdet taivaalla
iskevät meille silmää

Tahtoisin sinut luokseni,
tahtoisin katsoa ihaniin silmiisi,
tuntea lämpimän kosketuksesi ihollani,
tuntea pehmeät huulesi omillani.

Mutta en tiedä uskaltaisinko kokea sitä kaikkea uudestaan.
Niin monta kertaa olen luottanut siihen,
että et tahdo satuttaa minua.
Aina olen kuitenkin tuntenut itseni petetyksi,
aina olet rikkonut luottamukseni.

Toivoin niin, että meillä olisi ollut mahdollisuus,
toivon niin edelleen.
Jälleen vuodatan kyyneleitä vuoksesi,
voisitko joskus pyyhkiä ne pois?

Odotan sinua.

Turhaan.

Kätesi..

Se kohottautui silmieni eteen
nyrkkiin puristuneena
Sun kätesi

Mä en ensin oikein ehtinyt tajuta
mitä sä aijoit
koska rakastin sua edelleen niin kipeästi
etkä sä koskaan mua löisi
sä olit luvannut mulle niin

Et sä lyönyt silloinkaan

Sä vain otit musta kiinni
lujasti
kipeästi
Teit äkäisiä liikkeitä
lennätit minua kuin räsynukkea
puolelta toiselle
pitkin kuistia

Tuska sydämessäni pahempaa
kuin käsiesi tuottama kipu

Ja pelko
pelko joka ei koskaan lakkaa tuntumasta

Sinun rakastavat
hellät kätesi
Sinun lempeät
kauniit silmäsi
Sinun pehmeä
turvallinen äänesi
muuttuneena
kylmiksi ja julmiksi vieraan ihmisen käsiksi, silmiksi, ääneksi,
kaikenkattavaksi raivoksi

Mustelmat
jotka parantuivat aikanaan
kaikkialta muualta
paitsi syvältä sisimmästäni
jossa on myös tuo pimeä pelko

Pelko sinun pimeästä puolestasi

Maalivahti minä taidan olla..

Rankkarilinjalla,
valmiina potkuun,
seisot varmana onnistumisesta.

Maalilla seison,
vankkana,
ehdottomana.

Potkaiset pallon kohti maaliani,
voitonvarmuus kasvoilla.

En mieti hetkeäkään,
toimin kuten vaistoni käskevät.
Torjun yrityksesi.

Tyrmistys kasvoillasi.
Lannistus,
epätoivo.
Tappio.

Kuulehan.
Voit potkia pallojasi vaikka koko elämäsi,
pelata ykkösliigassa,

mutta minun maaliini ei pääse mikään.

~~~~

Niiiin perkele.

Puhkaiskaa sen silmät
jottei se enää voi katsoa silmiin valehdellesaan

Leikatkee kieli irti
jottei se kerro enää vääriä totuuksia

Tukkikaa korvat venteillä
jottei se kuule kuinka sydämeni huutaa sitä
palaamaan takaisin

Polttakaa sormenpäät
jottei sitä tunnisteta

Sitokaa kädet selän taakse
jottei enää pysty hellällä kosketuksella
tekojaan parantaa

Sitokaa sen jalat
jottei se pysty juosta perääni anteeksi anellen

Iskekää tikari sen sydämeen
ei se sillä kuitenkaa mitään enää tee

Se Istui Villasukat Väärinpäin Sateenvarjopuussa,
Odottaen Kevättä.
Aurinko Paistoi Pisamaiselle Nenälle
Joka Oli Märkä Surun Ja Ikävän Kyyneleistä
Ja Se Toivoi Vain Saavansa Elämänsä Rakkauden Takaisin

Heikkous.
Sitä se on kun näyttää itsestään sen särjetyn puolen.
Asettaa itsensä alttiiksi muiden mielipiteille.
Näyttää, että myös itsellä on heikot kohtansa,
joihin muut sitten suututtuaan vihan vallassa iskevät.

Kyynel.
Heikoutta. Muut eivät voi muuta kuin sääliä.
Hän sanoi että jos itkisi,
näkisin hänen poskallaan vierivän kyyneleen.
Mutta hän ei itke.

Joten, voin vain kuvitella hänen antautuneensa minulle
Vuodattaessaan kuvitellun kyyneleen
jonka sanani saivat aikaan.
Hän osaa peittää heikkoutensa.

Kumpa minäkin pystyisin siihen.
elämä on vain elämää
eikä se anna etuoikeuksia kenellekään.
Päivästä päivään taistellen itsensä kanssa.

Ehkä jonain päivänä
me pystymme nousemaan sitä vastaan
tietäen tarkkaan mitä haluamme,
kenen kanssa, milloin ja missä