IRC-Galleria

Kalman kylmät sormet kiertyvät ympäri kaulani
Niiden kosketus jäätää ja samalla hivelee ihoani

Nautin tästä, nautin kuolemasta
Olen katsonut sitä kauan tästä maasta

En tiennyt miltä se tuntuu
Mutta nyt tiedän mitä minulta puuttuu

Lämmin koti, rakastava ja ymmärtävä perhe
Vaikken virallisesti ollut lapsena virhe

Olen loppuun kulunut
Sanojen helvetissä loppuun palanut

Lyöty maahan, alistettu
Musta veri, pintaan nostettu

En saanut lämpöä sitä etsiessäni
Vain piikkejä vereeni, lihaani

Kuunnella eivät he jaksaneet vihaani
Joten vaikenin

Pois pakenin, kostin
Katosin

Luokse rakkaan kuoleman

auringonvalo sai sinut näyttämään entistäkin
kauniimmalta herätessäsi hymyilit minulle
piirsin sormellani selkääsi sydämen suutelin
solisluitasi kuiskin rakastan sinua rakastan sinua
ja kevyesti sinä nostit minut huulillesi,
suutelit pitkään huuliani hymykuoppiani kaulaani poskeani
ja minä rakastin sinua voi helvetti miten rakastinkaan

nukahdimme iho ihossa kiinni, toisiimme kietoutuneina
kuten sinä teet muidenkin kanssa, muidenkin jotka sinua
rakastavat tiedäthän, mutta silti sinä
kuljetit kättäsi ihollani kosketit kylkiluihini ja
minä suutelin jokaista selkänikamaasi erikseen, hengitimme
samaa kohmeista ilmaa keuhkoihimme,
voi helvetti miten saitkaan minusta niin suuren osan.

aamulla sinä olit poissa, tupakat loppuivat ja kyyneleet
tekivät liian kipeää, viesteihin ei tule vastauksia ja
kun herään älä itke nämä eivät ole jäähyväiset,
ja lopulta tulet takaisin,
niin helvetin monen kaivatun yön jälkeen niin monen
itketyn aamun ja yksinäisen päivän jälkeen, sinä avaat
oven omilla avaimillasi ja suutelet minua,
aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut olethan aina ollut
siinä mehän olemme aina olleet kuin ainoita maailmassa kenties
ja mehän olemme olleet ne keitä ei voi erottaa eikö niin kulta

ja sinä tuot minulle tupakkaa jota polttaessa savurenkaat muuttuvat
sydämiksi, sinä suutelet minua pidempään kuin koskaan sillä olethan
sinä minun olethan sillä kun lantioluusi koskettavat omiani ja kun
kosketan sinua niin että värähdät unessasi niin mikä voisi olla
kauniimpaa kuin se että toisen voi omistaa kokonaan

koska onhan hetkiä, jolloin ranteesi kiertyvät omiini ja nilkkasi
sotkeutuu minun nilkkoihini, jolloin kylkiluuni painautuvat vatsasi
päälle ja minä voisin itkeä rakkaudesta voi helvetti miten olenkaan
kaivannut näitä öitä joina ei tarvitse mennä nukkumaan ilman
lukemattomia suudelmia yksinäisiä öitä kyyneleitä jotka tippuu
yksi kerrallaan pois pois pois voi kulta ethän lähde enään

auringonvalo paistaa silmäripsiini ja sinä suutelet minua vaikka
minähän olen vielä unessa, tell me baby that you are true mutta
kun herään olen jälleen yksin, sinusta on jäljellä vain painautumat
vaaleansinisissä lakanoissa, niissä joissa vietimme yhdessä öitä

kai sä tiedät että täällä on sulle sydän josta saat rakkautta
täällä on sulle kädet jotka pitää kii täällä on huulet joita voit
suudella täällä on sulle kaikki mitä pystyn antamaan tuu takaisin
jooko kulta tuu vielä kerran pyydän

Toisinaan
kun kaikkein kipeimmin toivon, että koskettaisit
Toisinaan
kun kaikkein kipeimmin haluan, että rakastelisit kanssani
sinä vedät minut kainaloosi
ja kuiskaat:
"Kauniita unia, rakas."

Minä makaan sylissäsi silmät auki,
intohimon nälän kaiverrellessa sisintäni.
Miten kovasti kaipaankaan seksiä!
Silmitöntä, kiihkeää, kaikkinielevää seksiä
sinun kanssasi!

Älä nuku.
Herää.
Vie minut taivaisiin.
Ota minut.

V o i s i t k o y h d e n a i n o a n k e r r a n
s a n o a m i n u l l e k y l l ä ?

V o i s i t l u o p u a v a i n
p i e n e k s i h e t k e k s i r o o l i s t a s i j a
p a l j a s t a a t o d e l l i s e t t u n t e e s i

M i s t ä t i e d ä n , e t t ä v ä l i t ä t ?

M i s t ä t i e d ä n , e t t ä h u o l e h d i t ?

J o s o l i s i t m i n u a v a r t e n l u o t t a i s i n s i n u u n
e n k u l u t t a i s i a i k a a n i m i e t t i m ä l l ä v i r h e i t ä s i
t a i k i d u t t a m a l l a i t s e ä n i s a n o i l l a s i

V o i s i t o l l a r e h e l l i n e n ,
k e r t o a a i k o m u k s e s i


H E R M O O N O T T A A !

~~~~

Hulluksi nuo sanoo,
mutta tiesittekö, että
luovuuden ja hulluuden välillähän on hiuksenhieno ero.

Nyt saa heittää jo kynän nurkkaan,
mutta kun ideaa pukkaa niin sieltä nurkasta se kynä on vaan kaivettava.

"Pyri täydellisyyteen sillä muuten et ole mitään.
Äläkä hyväksy virheitä itsessäsi,
koska kun periksi antaa,
kuolee.

Ruoskimalla itsensä maaliin, selviää..."


HHAHAHAHHAHA :D:DD::DD

Huomenta perkele ! ^^'

Pysytkö sinä mies edes minun tukena vai häviätkö taas ?

Yritän saada henkeä.
Miksen opi ikinä?
Olen menettänyt kaiken luottamukseni,
voitko silti nähdä sydämeeni?
Valuu pois kaikki tuskani,
silloin kun pidät minua sylissäsi.

Älä revi minua alas tarpeideni takia,
tee sydämestäni parempi paikka.
Anna minulle jotain mihin uskoa.
Olet avannut oven nyt,
älä anna sen sulkeutua.

Heilun jälleen reunalla,
voi kunpa voisin päästää irti.
Olen vain yhden askeleen päässä,
jotta voisin kääntää kaiken ympäri.
Mutta voitko yhä nähdä sydämeeni?
Silllä valuu pois kaikki tuskani,
kun pitelet minua sylissäsi.

Yritin monta kertaa, mutta mikään ei ollut aitoa.
Aja se pois, älä revi minua.
Haluaisin niin ottaa tämän todesta,
pelasta minut peloilta.
Älä revi minua.

Anna minulle jotain mihin uskoa.
Älä revi alas sitä mitä on jäljellä minusta.
Tee sydämestäni parempi paikka.
Älä revi minua.


välillä tuntuu kuin elämämme olisi yhtä haurasta kuin paperinukella

~~~~

Kun menetin uskoni,
sinä toi sen takaisin.
Kun kompuroin,
sinä pitelit pystyssä.
Jokaista rakkaudentekoa, jonka olet tehnyt.
Olen sinulle velkaa yhden.

Oli vaikeita aikoja.
Tiesin selviäni.
Vain koska seisoit rinnallani.
Kaikki mitä omistan, kaikki mitä olen.
Lupaan sinulle elämäni.

Milloin tahansa tie on liian pitkä.
Milloin tahansa tuuli on liian voimakas.
Minne tahansa tämä matka johtaa,
tulen rinnallasi seuraamaan.

Läpi surun,
pimeimmän yön.
Missä oli sydänsuruja,
syvällä sisimmässä.
Kuin uskottu, olet rinnallani.

Ja lupaan sinulle koko elämäni

~~~~

Kun se iskee, se iskee lujaa.
Ei siltä voi karatakaan.
Mutta kun sen saa vasten vasten kasvojaan,
helvetisti se satuttaa.
Eikä ole olemassa pahempaa,
keinoa mieltään kiduttaa.
Hetki on kuin ikuisuus.
Silloin kun tajuntaan iskee totuus.

Voi minkä helvetin takia työ valehtelitte minulle , stna !!

~~~~

Isälle ja äidille..

Rakasta minua isi
niinkuin rakastit pikkutyttönä,
nykyään niin harvoin katsot silmiini
ja juttelet kanssani.

Luota minuun äiti
niinkuin luotit silloin, kun olin teini
nykyään niin usein saan kuulla
että epäilet sanojani.

Rakasta minua isi,
niinkuin kerran rakastit
pidä kädestä kiinni niinkuin pienenä
ja kanna reppuselässäsi
parempaan maailmaan.

Rakasta minua äiti,
huolimatta virheistäni
ja loukkauksistani,
joita niin kovasti kadun.

Olkaa minulle olemassa,
älkää jättäkö yksin

:'(

Istun huoneessani yksin, miettien samalla
mitä teet, kenen kanssa ja miksi?
Samalla kumminkin herään unestani ja tajuan
sinun kuuluvan minulle ja vain minulle.

Tunnen hellän kosketuksen hiuksillani.
Pehmeät huulesi hyväilevät kaulaani, jonka
jälkeen ne siirtyvät hitaasti huulilleni.
Maistan sinun pehmeät ja hyvänmakuiset
huulesi. En halua päästää irti sinusta ja tiedän,
ettei minun koskaan tarvitsekkaan.

Olemme ikuisesti yhdessä, tiedän sen.
Olemme merkatut toisillemme ja sen näkee
vasemmassa nimettömässä kiiltävä kaunis,
kultainen sormus, joka pysyy sormissamme ikuisesti

~~~~~

Katsoin peiliin tänäkin aamuna, ja ajattelin (itseäni)

Minä tahdon olla ilkeä,
haluan terävän kielen ja
myrkkyhampaat
Tahdon esiinpistävät poskipäät
ja elää minulle, kokonaan

Sillä enää
en tahdo olla se joka itkullaan
pesee pois jäljet siitä mitä
oli

En halua olla se hyvä kuuntelija
ainakaan jos se on itseisarvoni
enkä rohkaisija joka
pyyhkäisee kuivatkin kyyneleet kasvoiltaan
salassa

Kauneutta ei ole olemassakaan
on ainostaan
miellyttämistä

Minä haluan rakastaa itseäni
enkä ketään muuta
Koska minä olen aina kanssani
Ja minua osaan myös vihata.

Sillä minulta karkaavat
kissatkin joita ruokin
Sanoihin en kykene, enkä katseita ymmärrä

Ja minulla on neuloja kylkiluiden välissä.



Joskus olisi hienoa osata olla välittämättä

Väsyttää
mutten saa nukutuksi
Aika vain juoksee ympärilläni
enkä jaksaisi enää

Mieleni taas sekaisin
kun en ole menossa minnekään
tai ehkä jonnekin
en tiedä

ei minulla ole karttaa

Istun vain tässä
toimettomana, tarpeettomana
vaikkei sellaiseen
ole lupaa

Täytyisi olla
vähän enemmän,
vähän vähemmän
Kokonainen
eikä kuitenkaan mitään

Ei saa mennä rikki

Tässä tuolissani
pohdin huomista
ensi viikkoa
seuraavaa vuotta
vuosikymmeniä

Milloin saan päästää irti?

Tarvitsen jonkun aamuisin
kiehnäämään kylkeeni
ja herättämään minut kouluun.

Tarvitsen jonkun joka juoksee
joskus omilla teillään, mutta
palaa aina luokseni.

Tarvitsen jonkun joka katsoo minua suloisilla silmillään
niin etten halua lähteä aivan vielä.

Tarvitsen jonkun jota rakastaa, silittää ja helliä.
Kumpaa minä oikeastaan tarvitsen

-Kissaa vai miestä?

~~~~

toisaalta taas sitten ..
kenelle minä laitan ruokaa?
eikä kissan pyykkejäkään tarvii pestä ja viikata?
ja silleen sitä oikeeta hellyyttä, lämpöä?
ja kenen kaa voi pelata pleikkaria?
möhnistellä?
kenen kainaloon voi käpertyä?
entä kun on halipula?
ketä voi mutistella ja suukotella?

äh..
damn.
vitustako minä mistään tiijän.
taas kiva ilta yksin kotona tulossa..
*huoh*

jeah, kohtapa lähden tsippaloimaan..

painan kaulahuivin tiukemmin itseäni vasten,
kylmä tuuli.
poljen mustaa asfalttia paikallani,
ja tyhjiä asioita ajatuksissani.
kylmä tuuli.
enkä ymmärrä vieläkään,
kuljen vain eteenpäin.
hiljaisuus tykyttää tyhjyyttään korvissa.
tyhjyys taas hiljaisuuttaan sydämmessä,
kylmyys alkaa tuntua lohduttavalta lämmöltä.
säälittävää.
ajatus katkeaa.
olen perillä.

Aamu alkaa sarastaa
Valo tunkeutuu huoneeseeni
Raotan silmiäni hieman
Pitäisi nousta ylös, olen jo myöhässäkin
Taas pitäisi olla menossa...
... ja taas tuntuu näin pahalta...

~~~~

Ehkä elämän pahuus piilee siinä
että itse on loppujen lopuksi
kaikkeen syyllinen

Ja voi kun löytäisin
jonkun
jota syyttää

etteivät kaikki polut johtaisi aina itseeni


Morkkis, mutta kyllä tämä tästä..

~~~~

Pyydän anteeksi
tunnevammaisuuttani
Sitä, etten osaa
surra kanssasi

Pyydän anteeksi
suorasanaisuuttani
Sitä, ettei minulla ole tapana
peitellä tunteitani

Pyydän anteeksi
olemassaoloani
Sitä, että en ole kykenevä
muuttamaan itseäni

Toisaalta,
minulla ei taaskaan ole mitään,
mitä TODELLA pyytää anteeksi

~~~~

Kyynel vierii pitkin poskea
Se on vain vettä
Miksi siitä aina puhutaan

Miten se eroaa muista
Vain pisara
Kuin aamukaste

Ei se ole se suolakaan
Onhan sitä meressäkin
Mikä siinä on

Mikä erottaa kyyneleet muusta vedestä

-

Se on se suru
Se tunne, joka ne synnyttää
Se ne erottaa

~~~~

Hiljaa,
et sinä lähde tuulen mukana,
kuten enkelit.

Rakkaasi halkeilee,
murtuu pala palalta,
kuin lasimaljakko,
joka nuolee lattian kovaa kehoa.

Onko sinun parempi lähteä,
jättää hänet itkemään
itsensä kuolemaan?

Kevät, talven raiskaamana.
Linnun laulut särkyvät päivittäisessä
yön pimeydessä.

Ystäväsi murtuu,
hitaasti lohkeilee
kuivana saviruukkuna,
joka ottaa suudelmia auringolta vastaan.

Käännätkö selkäsi,
jätät hänet vuotamaan kuiviin?

Rakkaimpasi,
kummituksina pääsi sisällä,
omista siirroistasi elämäsi pelissä.

Se oli sinun siirtosi,
sinä epäröit,
epäröit viimeisen kerran..

~~~~~

SADUSSA JA TODELLISUUDESSA

Omenapuun kukat täysissä voimissaan.
Minä rakentelen tyynylinnoja.
Sinä poimit kultahiutaleita koivuista.
Hän peilailee kristallin hohteiseen veteen.
Te istutatte satiini sireenin puita.
He ompelevat silkki sukkia.
-Me, elämme sadussa.

Kuolleet lehdet haravoituna kasaan.
Minä rakennan vankilani porttia.
Sinä poimit suolahiutaleita samppanjasta.
Hän yrittää rikkoa umpijäätä.
Te kasvatatte katkerat katajat.
He punovat piikki mattoja.
-Me, elämme todellisuudessa

*huoh*

Huomenta vaan teillekin..
prkle.