Huurteiseen ikkunaan,
koski enkelin siipi.
Viestin toi tullessaan,
suru huoneeseen hiipi.
Osasin aavistaa,
Minä näin merkit taivaan.
Väsynyt oli jo hän, tähän
kipuun ja vaivaan.
Talviseen aamuun, auringon
aamuun. Kylä kun heräsi
unestaa. Uutisen kuuli,
luoja tuo suuri. Yhden on
hakenut omistaan. Surua
mustaa, ikävän tuskaa.
Lähimmät päivät, on
tulvillaan. Vaik' on
huominen harmaa, tiedän
sen varmaan. Kirkkaamman
värin se kevääksi saa.
Lähtee kyntäjä kylvämään.
Kylvää lämpimään multaan.
Siemen itää ja juuret saa.
Se on kalliimpi kultaa.
Kun syksy tullut on, aika
satoa niittää. Maamies
silloin jos kukaan ei nää,
hiljaa polvistuu ja
kiittää.
Talviseen aamuun, auringon
aamuun...
Samat polut me tallattiin,
samat kytötiet käytiin.
Kanssa tuttujen
naurettiin, naurus tarttui
ihmisiin.
Nyt keskeltä ystävien,
voimme hyvästit heittää.
Sinun muistoas valoisaa.
Ei saa suru peittää.
Talviseen aamuun, Auringon
aamuun...
© Aki Alatalo