IRC-Galleria

Minusta elämä on taulu. Se on iso taulu, jota maalataan matkan varrella, koko perheen voimin tai sitten yksin.. se ei ehkä ikinä valmistu täysin.
Joillakin se jää yllättäen pahasti kesken, ja jotkut saavat maalata siihen myös SEN viimeisen auringonlaskun väreillä.

Jokainen suru ja murheen kryyni, vastoinkäyminen ja ylitsepääsemätön ongelma, tekee tauluun säröjä, ja säröjen vuoksi, meidän taulusta tuleekin palapeli. Niin sen täytyy olla. Tai ainakin minun selitys sille että elämä on palapeli, - on juurikin tämä.

Sitten se jossain vaiheessa tapahtuu.. Tulee muutoksen tuuli ja puhaltaa.....
Mutta entäs sitten kun tuntuu että palaset karkaa käsistä, eikä ole niinkään varmaa että kaikki edes ovat tallessa enää? Mitä sitten pitää tehdä? Onko aika se, mikä parantaa haavat ja toimii tässäkin tapauksessa super-liimana? -vaij pitäiskö sitä liimaa lutrata siinä vaiheessa kun siihen tauluun niitä säröjä tulee..? Vaij onko jossain myynnissä varapalasia? Vaij haittaako se jos ajan kuluessa siitä pari palasta puuttuukin? Niinhän sitä sanotaan, että: "mitä se yks kolo komiasa"..

Minun on tätä pohdittava kyllä, ja jos keksin vastauksen niin olen hirmuisen tyytyväinen itseeni.

Mietteliäänä piKKu-AkkA