IRC-Galleria

Aamulla piti nousta taas ylös, vaikka peiton alla oli ihanan lämmintä. ("Tää peitto on ku pilvi...") Puhelin pirahti kuitenkin soimaan puoli kahdeksalta, minkäs teet. Ei siinä oikein aamupalaakaan ehtinyt syömään. Onneksi Trinsessa laittoi pari paahtoleipää tulemaan. :D JEE!

Ajattelin ostaa junalipun junamaatista ja sainkin sen ymmärtämään etten todellakaan halua lähteä HELSINKIIN vaan HAAPAMÄELLE. Olen ilmiselvä tekniikan ihmelapsi. 8D Sain komean lipun ja suunnistin sen turvin kohti laituria 4.

Kas kummaa sopivaa junaa ei kuulutuksista huolimatta tullut ja muut asemalla odotelleet matkustajat alkoivat pitkästymään. Kului 10 minuuttia ja kuulimme jostain korkeuksista äänen "InterCity-juna 165 Tampereelle lähtee laiturilta 4. Hyvää matkaa." Jäimme odottelemaan, mutta junaa ei kuulunut. Osa matkustajista (tai oikeammin sellaisiksi pyrkivistä) kyllästyi odotteluun. Mukaanlukien nuori äiti, jonka rattaissa istuneen tenavan posket loistivat punaisina kuin liikennevalot. Itse kyllästyin odotteluun kuultuani kuulutuksen (jälleen kerran sieltä jostain korkeuksista), jossa matala miesääni mörisi "InterCity-juna 165 Tampereelle on RISA, eikä jatka matkaa tyhjennettyään matkustajat asemalle." Ajattelin etten halua nähdä tyhjennettäviä matkustajia ja siirryin vaivihkaa jäätyneine kinttuineni asemalle kyselemään kuinka pääsen kotiin kun seuraava juna Tampereelta Haapamäelle lähtee vasta myöhemmin iltapäivällä. Kylläpä sain loihdittua iloisen ilmeen aseman lipputätsylle kysymysteni kanssa.

Tunnin odottelun jälkeen istuin junassa ja odottelin konnaria, jonka oli tarkoitus kertoa mitä seuraavaksi tapahtuisi. Konnari toki saapui hetken kuluttua ja katseli ilmeisen huvittuneena hytisevää tulitikkutyttöä muistuttavaa Hennaksi nimettyä myttyä, joka tarjosi kylmettynein sormin lippua leimattavaksi suupielet täristen. "Tampereella etsit sitten laituritoimiston. Katsotaan sitten miten pääset nopeasti Haapamäelle asti. Terve."

Tampereella oli KYLMÄÄ. Taapersin hurjassa ihmismassassa ja näytin entistäkin reppanammalta rinkan ja repun kanssa. Yhyy... Laituritoimisto oli ahdettu täyteen häliseviä ihmisiä, jotka hätäilivät junalippujensa kanssa. Seisahduin nurkkaan ja katselin väsähtänein silmin kuinka henkilökuntaa riensi paikasta A paikkaan B. Pian sain selvittää oman tilanteeni ja pääsin odottelemaan ulos taksikyytiä neljän muun ihmisen kanssa. Takseja poukkoilisinne tänne ja odottelu tuntui ikuisuudelta. Hiljaiseen seurueeseemme hyppäsi mukaan myös nuori nainen koiransa kanssa. Eteemme ajoi harmaa tilataksi, minkä kyljessä luki komeetta. Riemulla ei ollut rajaa kun kömmimme sisään lämpimään autoon ja kuski kytki KARAOKELAITTEEN päälle ja kehotti kaikkia laulamaan.

Aikuinen Nainen kajahti soimaan enkä enää voinut pidätellä naurua. Kas kun kuski itse ei innostunut laulamaan. Suurimman osan matkasta istuimme hiljaisina ja tuijotimme karaokevärkkiä kuka lumoutuneena kuka järkyttyneenä. Omasta ilmeestäni en sen kummemmin mainitse mitään. 8D

Vilppulan jälkeen sain jatkaa matkaa kuskin kanssa kaksistaan. Puhuin kuin papupata ja keskustelin hauskan mieskuskin kanssa kaikesta siitä mitä elämä on eteen sattunut heittämään. (Ilmeisesti olin jo sulanut Riihimäen syväjäädytyksestä.) Hyppäsin taksin kyydistä Keuruun asemalla ja toivotin kuskille turvallista matkaa. Unohdimpa sitten kiittää kyydistä. :P

Kyllä oli kiva tulla kotiin. Perjantait ei ole koskaan olleet, eikä tule olemaankaan mun lempipäiviä. :D