Ei pitänyt olla surua, ei pitänyt olla kipua,
mutta auringonlasku lankeaa kasvoille
ja iän kuluttamiin silmiin muistuttamaan
mitä menetin, mitä halusin, mitä tunsin..
en mitään
mitä kaipasin, mitä etsin, mitä tein
en mitään
Tyhjän heijastumaa näet, tunnevammaisen heijastus
kaikkoaa myös viimeiset sulat, viimeiset päivät, viimeiset aarteet
valuen kuin hiekkaa vain pois
puutuneet kädet, puutuneet ajatukset eivät jaksaa pitää tärkeintäkään
Lukon takana vailla avainta,
lukon takana vailla ystävää,
lukon takana vailla rakkautta
Koska sitä en halua näyttää enää uudelleen
kuolen sitten yksin, yksinäisen heijastumana
auringonnousuun unohtuen
ja jälkiä jättämättä sen siltaan