IRC-Galleria

Day 1: Ten things you want to say to ten different people right now.
Day 2: Nine things about yourself.
Day 3: Eight ways to win your heart.
Day 4: Seven things that cross your mind a lot.
Day 5: Six things you wish you’d never done.
Day 6: Five people who mean a lot (in no order whatsoever)
Day 7: Four turn offs.
Day 8: Three turn ons.
Day 9: Two smileys that describe your life right now.
Day 10: One confession

Mietin koko päivän mikä miun tunnustus ois,
ku tuntuu et mie oon jo kertonu kaiken,
mut tietysti hyvin harva tietää
loppujen lopuks, tuli tietysti uusia juttuja mieleen,
mut ne sitten onki luottamuksen arvoissa..
mut jospa löpinät sikseen

1. ensimmäinen tunnustu on pelko rappioitumisesta
eli löydän itteni köyhänä kodittomana ihmisenä kadulta
jossain tulevaisuudessa ja etten ole mitään, mistä unelmoin
siksi kärsin jopa painajaisista missä miulla o laskut rästissä,
vaikka aina olen saanut maksettua laskuni/vuokrani
pelkään eniten tuota "en ole mitään"-tilaa, koska siskoni on saavuttanu asioita, veliki vaikka on miuta nuorempi,
tuntuu että hän menestyy iästään huolimatta miuta paremmin
työttömänä tuo tila tuntuu hyvin ahdistavalle,
koska pelkään elämäni loppuvan kesken
tai et tuhlaan sen turhuuksiin ja huomaan liian myöhään vuosien kuluneen tyhjän päällä
mut silti koonnu itteni ja yrittänyt keksiä keinoja menestyä/saada aikaseksi asioita
pelkään vähän tulevaisuuttakin, kun mietin et millainen elämä miulla on muutaman vuoden päässä
onko miestä?
lapsia?
edes omaa punasta tupaa ja perunamaata?
toinen tunnustus on suhteeni ihmisiin
minähän olen luonteeltani semmoinen et haluan olla ihmisten ympäröimänä, mut sitten kuitenki siirryn omaan pieneen turvapaikkaani, en haluaisi erakoitua mut olen monesti saanut kieltävää vastausta jos olen ehdottanut jotain, miut kutsutaan paikkoihin kyllä, olen mennyt totta kai ja mielelläni
mut kun olen itse kutsunut niin se nähtävästi tuo semmosen vaivautuneen olon
minun luona käyminen
ei ole nähtävästi tervetullutta
miulla käy harvoin kavereita käymässä,
ehkä huonoin luku on ollut 1-2 kertaa vuodessa,
parhaassa tapauksessa ehkä 1-5 kertaa vuodessa
vieraita on käynyt luonani
en ole valittanu asiasta kovinkaa avoimesti, mut kyl se vituttaa
tänäänkin eräs ystävä kysyi:
"miksei tyttö ole kaupungilla uutena vuotena?"
no eipä kukaan ole kutsunut
ja en halua yksin kulkea tuolla keskustassa
toiseksi lopetin juhlien pito yrittämisen
miulla o menny kahet tuparit, synttärit ja halloween bileet vituiks
ku vieraita ei kuulunut
joskus mietin et onko miun otsassa leima,
joka vinkkaa ettei kande vierailla tämän hlön luona?
viimeiseksi.. pelkään, että kuulun niihin ihmisiin
jotka kokevat rakastumisen tunteen yhen kerran elämässään
sehä ois helvetin siistiä, ei vois enää koskaan rakastua kenenkään niin korvia myöte ja palavasti
ois se kyl niin huonoa tuuria, et tuhlasin sen tunteen ja viel turhaan

siksi taidan olla päältä päin hyvin iloinen,
mut sisimmässä surullinen ja pohdiskeleva,
joka pakenee pieneen päähänsä etsien pientä unimaailmaansa

siinäpä taisi olla tämä tunnustus

---

HeviGootti

käykääs tekemässä ihmiset tuo testi
elkääkä pistäkö yksityisellä :D
ei ole vaadittu et pitää olla yksityisellä
saa nähä tuntemuksenne miusta

ja loppusanat:
haista sinä exä paska ja hyvää uutta vuotta :)
pelasit hyvin tilaisuutes