Lauloin jopa unissanikin viime yönä,
toivoin että se olisi rauhoittanut rikkoutunutta sieluani
mutta se ei rauhoita tuskassa uivaa epävakaata sydäntä
"Työntää kiilan sydämeen
Vain toinen meistä pois kävelee"
Tästä siis alkaa tunteettomuuden aika
kova ja kylmä välinpitämättömyys
Tuntuu kuin olisin sairas
en tiedä kauanko pystyn tuottamaan terveitä tunteita,
kunnes puen itselleni haarniskan,
jonka takaa kukaan ei näe enää kuinka paskasti minulla menee