"Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu. Käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös' ja kaskies' sauhut ja uinuvat yös' ja synkkäin metsies' aarniopuut ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.
Siell' usein matkani määrätöin läpi metsien kulki ja näreikköin, Minä seisoin vaaroilla paljain päin, missä Karjalan kauniin eessäin näin."
(Tulee aina kyynel simmuu ku tätä kuuntelee, tosi nätti laulu)