IRC-Galleria

"Mää vaan yritän tehdä tästä elinympäristöstä mukavamman meille molemmille.
Etenkin itselleni."

"Joo ei mittään, en vain halua olla tiellä.
Enkä missään nimessä apuna."

heheh ^^ <3
Rehellisyys on minkä tahansa hyvän suhteen perusta. :)

Tilasin tänään Aku Ankan. En tiedä mikä minuun meni, ehkä minua säälitti sen puhelinmyyjän kömpelyys. Säälilehtitilauksia? Rock on little one!

Selvittelen täällä miten freezataan WoW account! Luit oikein! Dude, what's come over me?

Elämä?

Hauskaa muuten että tää on näin vaikeeta tää accountin jäädyttäminen. Blizzardilla on oma lehemä ojassa.

PSOASilta ei oo kuulunu mitään enkä oo kyllä oottanukaan että ois kuulunu. Se ois vain jotenki ollu passeli juonenkäänne mun Elämäni Tarinassa jos oisin saanu sen viikon päästä papereitten laittamisesta sen kämpän, eh?

Ei lähe ääntä, eli tais olla hyvät pileet ja hyvää musiikkia.

--
but I know, yes I know, that it's too late

ja siitä myös tuli lopulta loma.

Hyvin tehty Maaju :)

Eli en ole tehnyt esitelmää, kirjoittanut esseetä enkä valmistautunut huomisen enkä ylihuomisen tentteihin. Tässä vaiheessa alkaa lähinnä (surku)huvittaa tää homma.

Puhelin lienee rikki, mikä on tosi siistiä koska eihän se ollut kovin uusi puhelin tai mitään. En sitten tiedä minkä lie oikosulun olen siihen aiheuttanut, mehe. Elektroniikka ja minä, meidän väliltä puuttuu se tietty kemia. Mutta hei, ehkä se vielä tosta taianomaisesti itsekseen korjautuu. Tällä hetkellä puhelun tullessa vihreän luurin painaminen saa puhelimen sammumaan... niin kuin saa myös se että jättää se puhelimen vain omaan rauhaansa olemaan. Akku näyttää täyttä. Erikoista. Miellyttävää. Hienoa.

Lumi tuli maahan ja tuntuu vieläkin epätodelliselta.

Jotenki tämä syksy on muistuttanut entistä elämänmenoa, enkä ymmärrä miten olen silloin kestänyt sitä. Tai siis nauttinut siitä. (Tai ymmärrän koska hauskaahan on aina ollut, se vain että nykyään ei pää kestä näitä seurauksia, stressiä ja sen sellasta.)

I don't feel like dancing, no sir, no dancing today.

nyt sitä valakosta paskaa sitte rupes tullee ihan kunnolla taivaalta

ok, näyttihän sen hienolta ensiksi vaan sitte uskaltau'uin ulos ja voiv!
aluksi oli ihan hienoa, tuuli selän takaa eikä naamaakaa palellu juuri yhtää. Mutta sitte tulin takasi ja eis.
Miten kukaan ihminen voi kestää tätä yli puolet vuojesta, hä?

argh.


ok, lumi on kivaa ei siinä mitään. Olin vain unohtanut miltä tuntuu kun poskista lähtee pikkuhiljaa tunto. <3.

tämä on viimeinen elämäsi
se ymmärrä
suitsi mielesi pirut

jos rakkaus loppuu
niin loppuu kaikki
ei kujan päässä näy valoa, johon matkaisi kuin kotiin

ja kun aurinko nousee se nousee liian myöhään

ja kun aurinko nousee se meidät pyyhkii pois.


....
ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa.
...


vitsi kun oiski niin yksinkertasta kaikki täällä.

jäin jumiin yliopistolle. tai siis olin käytävässä josta ei näyttänyt olevan ulospääsyä, se oli maaju-loukku: ovista pääsi käytävään muttei käytävästä pois.
meinas tulla hätä käteen. pystyin jo kuvittelemaan miten joku siivooja löytää minut sieltä kuudelta aamulla.
but I was saved, by my own cunning.

joo. ei se ollukaan niin hyvä idea tulla tänne muka työskentelemään. besides. olen muutenki ihan tyhymä.

Mikkosta eilen kantoi kaupasta kassillisen herkkuja ja teki hunajakanawrappeja, just the way I like it. ^^;;~

Memoirs of a geisha oli leffana kiva - joskin välistä sappy - mutta kuten arvelinkin se oli kirjana way better man.. Tosin, hieman meni wiiwikset kun kirja loppui, käännöin sivua ja ehdin lukea "Of course the character of Sayuri and her story are completely invented" ennen kuin sain silmät kiinni. tuli vähä huijattu olo. mua on koijattu.

lähtis yliopistolle teeskentelee ahkeraa. krhm.

btw, lihakset kipeenä. aww yeah \o loppuviikosta uudelleen salille ... tekee mieleni uimaan.

Meh. Ajattelin että kymmeneltä pitää raahautua structures-tunnille "oppituntia" pitämään. Heräilin omaan tahtiin siinä 8.35, vähän olin huolissani että niin myöhään meniin torkkumaan mutta arvelin että pienellä hopulla ehdin kunnialla kymmeneksi yliopistolle. Heräsi epäilys että mihin aikaan luennot loppuvat, ehdinhän varmasti excubussiin hyvissäajoin. Kalenteri esille. Järkytys oli suuri kun

Ka. Structures alkaakin yhdeksältä. Onneksi mulle jäi ainaki kymmenen minuuttia aikaa päästä bussipysäkille. Ehdinkin hyvin laittaa vaatteet päälle ja juosta bussia vastaan, en edes myöhästynyt. Suihku? Aamiainen? Puhtaat vaatteet? Turhuutta kaikki vain.

Esitelmä meni päin helevettiä. Koska ihana parini oli tehny vähän omia temppuja niille meidän lapuille. Ja koska En Osannut. Hahaa.

Keräsin rohkeuteni rippeet ja pyrin verbaarion sohvalle koomaamaan. Mutta ovi oli kiinni.

Ypy jää isille "ainakin toistaiseksi".

Oikeastaan se on vähä ku se koira ois jo kuopattu.

so fragile it hurts when i just fall apart~
En minä angstaa tai mitään, onpahan verensokeri vain alhaalla.

Niin, hyvää huomenta <4.
Heräsin kokonaista kaksi tuntia etuajassa ja tulin tsillaamaan yliopistolle.
Luit oikein.

Ajattelin tehdä hommia, hieman puuhastella. Mutta nyt istun täällä ja ajattelen väsyajatuksia ja haluaisin etsiä jostain jonkun kolon johon käpertyä ja tuhista ja nukkua.

Yöllä en saanut unta niinQ millään siis tiädäzä. Ajattelin tätä päivää ja mitä kaikkea tänään pitää tehdä ja lannistuin, lisäksi oli vielä illallakin niin huono happi että ajatus viikonlopusta ja reubatireubbaamisesta lähinnä, erm, oksetti? Muuuutta kyllä se siitä, kuitenkin sitten illalla kun olen saanut kaikki jutut hoidettua on niin hyvä voittajawiiwis että kelpaa vkloppunaki juhulia.

Voisin silti haluta torkkua/koomata jossain ja hymistä.
Kahvia suoneen.
ainiin prkl, take-away kahvikupeissa on se muovikansi for a reason. seuraa kahvitahroja niin löydät maajun. -.-