Sanoin kerran rakastavani sinua. Se tunne oli todella vahva. Tiesin että tekisin kaiken vuoksesi ja niinhän minä teinkin. Olit aina kaikkien edellä, jopa minun itseni... Mutta sinä et koskaan sanonut samaa minulle. Et koskaan maininnut kuinka tärkeä olin, tai mitä merkitsin sinulle. Et koskaan sanonut rakastavasi minua...
Enpä tiedä, ehkä minä olen vain katkera, mutta nyt tunnen myös jotain todella vahavaa. Tunnen samoin kuin ennekin, mutta nyt mietittyäni asiaa, taidan ymmärtää sen. Minä taidan vain vihata sinua. Ei sen enempää tai vähempää. Yksinkertainen asia, jonka sekoittaa helposti täysin päinvastaiseen. Sinähän ymmärrät sen. Sen takia et koskaan lausunut sitä ääneen. Sinä ymmärsit tuon tunteen, minä en. Ennenkuin nyt.