IRC-Galleria

Väität että minä pakenen onnea. Että teen kaikkeni sen karkoittamiseksi.
Sinä olet väärässä, mutta se ei haittaa.
Minäkin luulin joskus niin.
Uskoin että välttelin kaikin tavoin onnellista loppua, mutta itseasiassa se on päinvastoin.
Nuo pienet valonpilkahdukset elämässäni ovat ihania. Tai ainakin se mitä niistä seuraa.
Ilman valoa ei ole varjoa ja ilman varjoa, minulla ei ole mitään.
Minulla on varjoni ja demonini jotka viihtyvät pimeydessä. Ne saavat voimaa jonka ne imevät onnen hetkistäni, jotka ovat menneet pieleen.
Haluaisin olla aina demonieni kanssa, mutta ne eivät voi elää valossa.
Mutta kuitenkin onneni on niille välttämätöntä!
Ne kasvavat vahvemmiksi ja voivat jälleen olla luonani. Niin ne eivät koskaan hylkää minua.
Ja juuri se tekee minut todella onnelliseksi.
Tiedän etten jää yksin...