IRC-Galleria

miks kaikesta pitää aina tehä niin vakavaa?! eikö vois vaan nauttia elämästä ja pitää hauskaa? mikä siinä muka on niin vaikeeta? eli viesti teille tosikoille ja muillekkin: eläkää elämänne nauttien ja iloiten. tehkää asioita joita haluatte. kokeilkaa jotain uutta, ettette sitte myöhemmin kadu!

Huomattiin tänää ettei ois tarvinnu tulla yläkertaan asti, ku luhalahdessakin näkyy enemmän poroja ku tääl (ollaan me yks täytetty poro nähty ;D).
Tää päivä oltiin levillä (hauskaa oli) huomenna uudestaan ja sunnuntaina ois tarkotus sit mennä "viidenkymmenen pullan sentti kahveille" <viidenkymmenen sentin pulla kahveille> enontekijölle. X)

Joo siis. päästiin muonioon ja ruvettiin ettiin meitin mökkiä. Pienen ettinnän jälkeen mökki löyty ja päästiin asettuun. Nyt sit on kannettu kamat sisään ja pedit pistetty kuntoon. Mökki on tilava ja mukava, mut huomattiin että sänkyjä oli yks liian vähän, joten joku nukkukoon sohvalla. Ny si syömään vähä aamiasta ja sitten jotakin toimintaa. =D

kello on mitä on ja meijän porukka on ny tornios pienellä tauolla. päämäärään on matkaa 274 km, elikkäs ei kovinkaan paljoo. ny ei oikeestaan ees väsytä vaikkei oo tullu nukuttua oikeen koko yönä, myöhemmin voi si olla eri juttu. ;) pian jatketaan matkaa...

Pääsin tosiaan töistä viideltä ja motarilla sattuneiden ketjukolarien vuoks linkat ei kulkenu. Soitin sitte siskolle ja kysyin voisko ne hakee mua ideaparkilta. No siskon jätkäkaveri lähti hakeen mua puol kuuden aikaan. Oltiin sitten takas pirkkalas puol ysiltä. Että sellanen pikku reissu tampereen maisemissa...

Tänään alkaa sitten to:n toinen viikko. Viime viikko suju yksinkertasesti sanottuna hyvin, mut oli ky ihana päästä takas himaan viikonloppua viettämään ;) Toivotaan et myös tää viikko sujuu lepposissa merkeissä...

Tänään oli sit eka päivä "töissä". päivä suju lepposasti, voi ei, huomenna uudestaan! No ei ny...

Miks aina kun kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja lepposasti, ni sit tulee kauhee kasa vastoinkäymisiä. Hitto, kaiken pitää tulla kerralla. No, päivä kerrallaan, ni kyl se siittä... ;)

Istun ulkona, yksin ja kylmissäni. Minä odotan. Enää ei mene varmaankaan kauaa, joten odotan kärsivällisesti. Mutta mitä oikeastaan odotan? Mikä on odottamisen ja kärsimyksen arvoista? Onko sellaista? Tässä minä istun ja odotan tuntematonta. Keksinkö mikä se on? Saapuuko se luokseni, jos olen kärsivällinen? Sitä ei voi koskaan tietää…

Katselen ympärilleni. Huomaan olevani keskellä jotain, johon minun ei pitänyt ryhtyä. Ponnistelin kauan ettei tämä tapahtuisi. Tiedän että ympärilläni on ääntä ja liikettä, mutta minä olen niille kuuro ja sokea. Ajatukseni ovat sekaisin. Miten minun pitäisi toimia? Mitä pitäisi tehdä? Suljen silmäni ja toivon että kaikki vain järjestyisi...