IRC-Galleria

SEISKAN ARVOINEN SUORITUS

Vuoden 2006 lopulla kaikkien huulilla oli Susan Kuronen, jonka huulilla puolestaan poikkesi nykyinen pääministerimme. Keskustelupalstojen vakioaihe onkin, onko Susan julkisuudenkipeä narsisti vai uhri. Päätös on mielestäni langettava.
Susan Kuronen ei tajunnut netti-ilmoitusta naputellessaan, että hän ilmoittautui samalla täysin hallitsemattomaan peliin, jossa panoksena oli oma intimiteetti. Julkisuuspeli on kuin shakki, jossa pitäisi osata käsittää ennakkoon jokaisen siirron seuraus.
Väitetään ettei julkisuutta voi hallita, mutta parinkymmenen vuoden toimittajakokemuksella väitän, että voi. Aivan yhtä helposti kuin omaa elämäänsä. Susan on tavallinen nainen, joka ei tiennyt mitään julkisuuden koukeroista, ja tuskinpa Mattikaan niitä hänelle selosti, kun tarjolla oli taatusti kiehtovampaa touhua. oma mielipide onkin et saapa esim vanhastakin panettaa miks jonkun siitä täytyy repii juttu ja kirjoittaa siitäkin kirja et meillä oli juttua. Vielä saada näistä kirjajutuista rahaa:D joskus itsekkin miettinyt et onneksi en esim Big Brother ohjelmaan itse hakenut. Meikät leimattas suomessa tosi paskaks ihmiseks vaikka paljon nähnyt olenkin. En väitä et en ole paskoja asioita tehnyt mut niitä kadun mitä n.8v tein ja hain vain kuka olen mihin mun tulevaisuuden päämäärä on.

No niin asiaan..

Ketä kiinnostaa Susan Kurosen pitopalvelu? Ei ketään. Ketä kiinnostaa, miten, mistä ja kuinka intohimoisesti Susan on pidellyt Matista kiinni? Jos Susan haluaa jatkossa hallita julkisuutta, hänen pitää paljastaa yhä enemmän. Jos tahti jatkuu samana, saamme pian tietää kuinka kova Matti oli. Vanhasen kylmyys ei enää lämmitä lukijoita.

Ongelma ei ole myyntilukuja metsästävissä toimittajissa vaan heidän ammattitaidossaan. Taitava toimittaja pesee mennen tullen KRP:n tutkijan. Vain yksi varomaton vastaus ja koko kenttä on avoinna. Moottoripyöräjengiläiset ovat kuuluisia kuulusteltavia. Heiltä ei tipu ainuttakaan tietoa. Julkisuutta pitäisi osata käsitellä kuin ratkaisematonta rikosta.
Muutama vuosi sitten olin kutsuvieraana Levin avajaisissa. Vastaan asteli Seiskan kuvaaja, joka pyysi saada ottaa kuvan. Jaajo Linnonmaa ojensi kädessään olleen muovikassin minulle ja sanoi: voitsä pitää tota hetken. Seuraavan viikon Seiskassa oli kuvani, jossa seisoin Alkon muovikassi kädessä, ja teksti: Juha Vuorinen hiihtokauden avajaisissa. Kiitti Jaajo. Näin yksinkertaista se on, kun sen taitaa.

90-luvun alussa ahkeroin toimittajana television päivittäisessä makasiiniohjelmassa. Aamulehden toimittaja tuli tekemään haastattelua, jonka lopuksi hän kysyi, onko jotain hullua tempausta, jonka haluaisin toteuttaa ohjelmassa. Kuvittelin haastattelun jo päättyneen ja vastasin naureskellen: ”Olisihan se mahtavaa, jos voisi suorassa lähetyksessä juottaa pääministerille kusta omenamehuna.”
Esko Aho oli jo lupautunut ohjelmamme vieraaksi, mutta kieltäytyi työkiireisiinsä vedoten. Silloin pääministeri joutuikin painimaan laman kanssa.

Eräs ystäväni olisi halunnut viime eduskuntavaaleissa äänestää Tony Halmetta. Se ei onnistunut, koska Halme oli ehdolla Helsingin vaalipiiristä, ei Uudeltamaalta. Ystäväni äänesti Tanja Karpelaa. Kummastelin vaihtoa, mutta vastaus oli yksiselitteinen: ”Karpela oli ainoa, jota olisin voinut panna.”
Myöhemmin Tanja Karpela sanoi kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että ehdokkaan uskottavuus mitataan äänimäärällä.

Ennen lajiin tutustumista pidin sauvakävelyä ämmien supistajalihasten viritysvatkaamisena, mutta vasta käytäntö paljasti lajin todelliseksi extremeksi.
Väistelin nimittäin viime talvena tappajamummoja, jotka tassuttelivat peilikirkkaalla jäällä kumitulpat sauvan piikkien suojana. Arvioni mukaan vain täydellisen harmonian saavuttaneet kylmäveriset samurait pysyvät pystyssä yhdistelmä – jää ja kumi. Itse kyntäisin leuka aurana turvan levyistä railoa jo ensimmäisen lipsahduksen jälkeen. Mutta mummut etenivät tappavan rauhallista tahtia ilman pienintäkään luiskahdusta.
Itse lykin koko viime talven ilman kumeja vahinkojen ehkäisemiseksi.

Jos Marimekko vuolee hilloa tekemällä unikkokuvioisia kävelysauvoja, on minullakin täysi oikeus tuottaa uusi formaatti ja sauvoa itselleni sievoinen omaisuus.
Kaikki sai alkunsa ajatuksesta, jonka kerroin Lontoossa asuvalle irc kaverille. Pulttaisin hänen päähänsä pienen kameran ja lähettäisin sauvakävelemään pitkin öisen Suomen katuja. Rohkeana vesselinä hän ihastui ideaani välittömästi. Koko Suomesta ei kuulemma löytyisi niin hullua huumejengiä, joka uskaltaisi tulla vittuilemaan valkoihoiselle veijarille, joka puskee pitkin streettiä pelkät sauvat käsissään ja välillä tarkistaa kellostaan, eteneekö matka edelleen hyvällä sykkeellä ja ilon kautta.
Jos vielä kopioin Sarasvuon Diilistä muutaman elementin mukaan, tuloksena on koko maailmanrauhaa lisäävä megamenestys. Kuvitellaan vaikkapa George W. Bush ja Tony Blair sauvakävelemässä pitkin Tikritin katuja ja kujia mainospaidoissa, joissa säteilee: Nordic Walker, more peace, less fat and war! Ja voittajasta tulee koko maailman Business Opportunity Dictator.

Kaverini muistutti karulla tavalla Järvenpään Citymarketissa, että ennen kuin lähden sauvakävellen maailmanvalloituskiertueelleni, joudun tekemään vielä aika paljon töitä ihan perusasioiden parissa. Seinällä roikkui sauvoja ja kyltti: Rullasauvoja. Rouva tutki kiinnostuneena sauvan päässä olevaa piikkiä ja kysyi: Mihin se rulla kiinnitetään?

Etsin
kuumeisesti jotain hauskalta kalskahtavaa paikkakuntaa,
jonne voisin viedä päähenkilöni lyhyelle
hermolomalle. Netistä löytyi Elinmyllyä, Homeperseensuota,
Isomulkkua ja Pillunsilmää, mutta hain
jotain paremmin tekstiini istuvaa. Kuusamossa sijaitseva
Hevonvittu oli kuin vuoltu tarpeisiini. Olen kuitenkin
sen verran särmä kaveri, etten loiski kirjoihini
ihan mitä tahansa ruokottomuuksia, ellen tiedä
mistä kirjoitan, joten soitin Kuusamon kuntaan. Vannotettuani
olevani oikeasti kirjailija enkä mikään
housuihin kuseksiva tirskuva teini minut yhdistettiin
jonnekin kunnan maanmittausosastolle. Tässä
purettuna käymämme hedelmällinen keskustelu:
– Romppainen (nimi muistaakseni muutettu).
– Päivää, olen tuusulalainen kirjailija Juha Vuorinen
ja löysin netistä tiedon, jonka mukaan jossain
Kuusamossa sijaitsisi Hevonvittu.
– Jaa.
– Niin että mahtaako siellä olla sellaista paikkaa?
– Ootas hetki.
Kuuntelin kuinka Romppainen laahusti kännykkänsä
kanssa pitkin käytävää, koputti oveen ja kysyi:
– Torapainen (nimi muistaakseni muutettu), tiiät
sie mis on Hevonvittu?
Kuuntelin puhelimesta kuuluvaa kahden kuusamolaismiehen
äänetöntä tuijotusta kunnes Torapainen
vastasi:
– Mist vitust mie sellasen tietäsin.
Romppainen selitti työtoverilleen, että hänellä oli
puhelimessa joku kirjailija, joka etsi kyseistä paikkaa,
jonka pitäisi löytyä Kuusamosta.
– En mie siit Hevonvitust tiiä, mut Hevonperseest
mie oon kuullu, et sellanen olis jossain täälläpäin.
ROMPPAISEN mielestä minun kannatti soittaa Maanmittaushallitukseen.
Jouduin tekemään täyden päivätyön
ennen kuin sain Maanmittaushallituksen virkanaisen
uskomaan, että todella tarvitsin Hevonpersettä.
Epäilevä naisääni lupasi palata asiaan, mikäli
hän löytäisi paikan. Yllätykseksi jo vartin kuluttua
innosta pakahtuva naisääni ilmoitti:
– No nyt miekin löysin sen Hevonperseen. Se on
Kuusinkijoen varrel ja mie näen sen täs kartallakin!
Maksettuani 16 euroa ja postikulut sain kartan,
jossa lukee ihan pienellä Hevonperse.

Olen miettinyt kuumeisesti kun olin tos yks päivä koiravahtina. Pitääkö koiraa opettaa himassa pöntöllä vai kyyristellä itse perse pystyssä vesisateessa kaapimassa muovipussiin höyryävää paskatorttua.

Olipa yö töissä meikä selas siinä syönnin jälkeen hymyä ja oli joitakin ihan mielenkiintoisia juttujakin kunnes, lopussa oli Tukiaisen alaston kuvat. Onneksi olin syönyt sentään niin kauheita oli etten sanoin voisi kuvailla. Lopuks en voinu kun nauraa et joku saanu paskat playpoy kuvat hymyyn niin menee kyl hyvin:D Olen kyl parempiakin kuvia nähnyt:) Pitääpä seuraavan kerran Tukiaiselle kuittailla asiasta et saisko lukee jotain lehtee et susta ei olis juttua et pitääkö rautakangesta vääntää kun olet niin tyhmä:D

Kas kummaa meitsi oli alku viikon kovin pirteenä mut nyt en enään kun mittäri näyttää 39c ja tuntuu nyt et kuolen:( En tiedä mitä tekis ku pää lahoo:(

Suunnitelin kamalasti mitä sitä tekis vkl mut sit meikä sai perjantaina ruokamyrkytyksen ja nyt sitten sairaslomalla ke asti:( Kamalan kippee maha niin kuin olis nielassu jonkun palavan sytkärin..

Vkl pitäs lähtä Keravalle työkaverin ja joittenkin random tyypien kaa ulos:) Ens viikon Perjantaina olis tutustumisreissu työporukan kaa Vuosaareen kattoon miten meijän tekemät laitteet toimii. Eli vaivainen 2tuntia Vuosaaressa:D

Tässä naisille silmäniskua:)

http://www.riika.name/index.php?showimage=169

Sisko taas tehny aivan loistavia kuvia musta pittää tännekkin laittaa muutama:D