IRC-Galleria

Olipas rauhallinen vkl pitkästä aikaa mut nyt olenkin luvannut olla vähän aikaa rauhassa ja bilettämättä. Mulla on niin kova rahan tarve siis iso raha:D Pitää tai siis on pakko säästää et sitten saapi sen mitä on toivonutkin. Viime viikonloppu meni vähän prikkaliks tai voisiko sanoo et lähti lapanen käsistä kun ryyppäsin sit 3päivää täydellä teholla aina kun heräsin niin kossua vaan et ei kerkee rapula yllättään:D Opinpa sen olon jälkeen et ei enään kun oli niin kova rapula ei voi sanoo et ei enään mut ryyppääminen saapi vaan siirtyä sen rahan menon jälkeen:) Onneksi sai sentään viime vkl maksettua kaikki laskut ja ostettua uuden puhelimen nokia 6600 fold

Linkki puhelimesta siis kuva
http://www.swotti.com/tmp/swotti/cacheBM9RAWEGNJYWMCBMB2XK/imgNokia%206600%20Fold7.jpg

Vkl lähti sitten vähän käsistä tuli sitten biletettyy oikein 3päivää ei näin:D Nyt kyl pitää olla ja pitkään selvin päin kun pitää aikuisten oikeesti säästää vaikka mihin. Oli se sentään hyvä et sain ostettuu sen uuden puhelimen ja maksettuu läjän laskuja jne. Sunnuntaina kun menin yövuoroon niin oli kyl niin vaikeeta et jaksaako sitä mut hyvinhän sitä jakso suomalaisella sisulla:D Kaikee on tekemättä ja pitäs ny keskittyy vaan niihin eikä oikeestaan muihin muuta eiköhän se tästä päivä kerrallaan.

Tänään pitäs lähtä Ari Koivusen keikalle hetken mielijohteesta on sitä lähettävä:) Tänään tuhlasin kaikeeta hyödylliseen jopa uuteen puhelimeen kun entinen on paskana vähän tympii mut onpa sit ainakin ostettu Tulipa sitten nähtyy kun kaverin bändi on sitten päässyt inferno lehteen oikein kuvan kera ja ihan komee onkin:) Nyt pitäs sitten alakaa illan viettoon ja alotteleen.. Niin ja sitten piti käydä parturis vähän siistimässä tukkaa ja tietenkin värjäämässä mustaks.

Jes onneksi pääsee taas ajelee trukilla tällä viikolla:) Kohta töihin harmittaa kun on ollut niin hauska vkl niin sitten töihin;( Ens viikon ponarit pitää kyl pistää säästöön kun ne menee muuttoon:)

Aloin miettiin tota facebookkia niin huomasin et mulla on 47kaveria no huh huh kyl tuolta löytää melekeinpä kaikki kaverit mitä tiedän:)

Enpä ole tänne mitää vielä kirjoitellut niin nyt ajattelin pistää pienen iltakevennyksen

Elikkä Vedä viinaa.

http://www.youtube.com/watch?v=Yv6pnBStKdU

Onhan se kiva kun on tollaset ns. naapurit joille voi puhua elämästä ja yleensä kaikestä mitä mieltä painaa tai vituttaa. Miehet puhuu yleensä autoista ihmisistä jne mut mä voin puhuu naisita ja olin jotenki yllättyny et miten voin puhuu näistäkin mut se vaan on keneen luottaa niin niille puhuu. Meikälle harvalle kertoo elämän menoista mut tää oli vähän niin kuin yllätys:D Ystävätkin puhuu mulle kun mä puhun kaikille rehellisesti:) Kiitos sille..

SEISKAN ARVOINEN SUORITUS

Vuoden 2006 lopulla kaikkien huulilla oli Susan Kuronen, jonka huulilla puolestaan poikkesi nykyinen pääministerimme. Keskustelupalstojen vakioaihe onkin, onko Susan julkisuudenkipeä narsisti vai uhri. Päätös on mielestäni langettava.
Susan Kuronen ei tajunnut netti-ilmoitusta naputellessaan, että hän ilmoittautui samalla täysin hallitsemattomaan peliin, jossa panoksena oli oma intimiteetti. Julkisuuspeli on kuin shakki, jossa pitäisi osata käsittää ennakkoon jokaisen siirron seuraus.
Väitetään ettei julkisuutta voi hallita, mutta parinkymmenen vuoden toimittajakokemuksella väitän, että voi. Aivan yhtä helposti kuin omaa elämäänsä. Susan on tavallinen nainen, joka ei tiennyt mitään julkisuuden koukeroista, ja tuskinpa Mattikaan niitä hänelle selosti, kun tarjolla oli taatusti kiehtovampaa touhua. oma mielipide onkin et saapa esim vanhastakin panettaa miks jonkun siitä täytyy repii juttu ja kirjoittaa siitäkin kirja et meillä oli juttua. Vielä saada näistä kirjajutuista rahaa:D joskus itsekkin miettinyt et onneksi en esim Big Brother ohjelmaan itse hakenut. Meikät leimattas suomessa tosi paskaks ihmiseks vaikka paljon nähnyt olenkin. En väitä et en ole paskoja asioita tehnyt mut niitä kadun mitä n.8v tein ja hain vain kuka olen mihin mun tulevaisuuden päämäärä on.

No niin asiaan..

Ketä kiinnostaa Susan Kurosen pitopalvelu? Ei ketään. Ketä kiinnostaa, miten, mistä ja kuinka intohimoisesti Susan on pidellyt Matista kiinni? Jos Susan haluaa jatkossa hallita julkisuutta, hänen pitää paljastaa yhä enemmän. Jos tahti jatkuu samana, saamme pian tietää kuinka kova Matti oli. Vanhasen kylmyys ei enää lämmitä lukijoita.

Ongelma ei ole myyntilukuja metsästävissä toimittajissa vaan heidän ammattitaidossaan. Taitava toimittaja pesee mennen tullen KRP:n tutkijan. Vain yksi varomaton vastaus ja koko kenttä on avoinna. Moottoripyöräjengiläiset ovat kuuluisia kuulusteltavia. Heiltä ei tipu ainuttakaan tietoa. Julkisuutta pitäisi osata käsitellä kuin ratkaisematonta rikosta.
Muutama vuosi sitten olin kutsuvieraana Levin avajaisissa. Vastaan asteli Seiskan kuvaaja, joka pyysi saada ottaa kuvan. Jaajo Linnonmaa ojensi kädessään olleen muovikassin minulle ja sanoi: voitsä pitää tota hetken. Seuraavan viikon Seiskassa oli kuvani, jossa seisoin Alkon muovikassi kädessä, ja teksti: Juha Vuorinen hiihtokauden avajaisissa. Kiitti Jaajo. Näin yksinkertaista se on, kun sen taitaa.

90-luvun alussa ahkeroin toimittajana television päivittäisessä makasiiniohjelmassa. Aamulehden toimittaja tuli tekemään haastattelua, jonka lopuksi hän kysyi, onko jotain hullua tempausta, jonka haluaisin toteuttaa ohjelmassa. Kuvittelin haastattelun jo päättyneen ja vastasin naureskellen: ”Olisihan se mahtavaa, jos voisi suorassa lähetyksessä juottaa pääministerille kusta omenamehuna.”
Esko Aho oli jo lupautunut ohjelmamme vieraaksi, mutta kieltäytyi työkiireisiinsä vedoten. Silloin pääministeri joutuikin painimaan laman kanssa.

Eräs ystäväni olisi halunnut viime eduskuntavaaleissa äänestää Tony Halmetta. Se ei onnistunut, koska Halme oli ehdolla Helsingin vaalipiiristä, ei Uudeltamaalta. Ystäväni äänesti Tanja Karpelaa. Kummastelin vaihtoa, mutta vastaus oli yksiselitteinen: ”Karpela oli ainoa, jota olisin voinut panna.”
Myöhemmin Tanja Karpela sanoi kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että ehdokkaan uskottavuus mitataan äänimäärällä.

Ennen lajiin tutustumista pidin sauvakävelyä ämmien supistajalihasten viritysvatkaamisena, mutta vasta käytäntö paljasti lajin todelliseksi extremeksi.
Väistelin nimittäin viime talvena tappajamummoja, jotka tassuttelivat peilikirkkaalla jäällä kumitulpat sauvan piikkien suojana. Arvioni mukaan vain täydellisen harmonian saavuttaneet kylmäveriset samurait pysyvät pystyssä yhdistelmä – jää ja kumi. Itse kyntäisin leuka aurana turvan levyistä railoa jo ensimmäisen lipsahduksen jälkeen. Mutta mummut etenivät tappavan rauhallista tahtia ilman pienintäkään luiskahdusta.
Itse lykin koko viime talven ilman kumeja vahinkojen ehkäisemiseksi.

Jos Marimekko vuolee hilloa tekemällä unikkokuvioisia kävelysauvoja, on minullakin täysi oikeus tuottaa uusi formaatti ja sauvoa itselleni sievoinen omaisuus.
Kaikki sai alkunsa ajatuksesta, jonka kerroin Lontoossa asuvalle irc kaverille. Pulttaisin hänen päähänsä pienen kameran ja lähettäisin sauvakävelemään pitkin öisen Suomen katuja. Rohkeana vesselinä hän ihastui ideaani välittömästi. Koko Suomesta ei kuulemma löytyisi niin hullua huumejengiä, joka uskaltaisi tulla vittuilemaan valkoihoiselle veijarille, joka puskee pitkin streettiä pelkät sauvat käsissään ja välillä tarkistaa kellostaan, eteneekö matka edelleen hyvällä sykkeellä ja ilon kautta.
Jos vielä kopioin Sarasvuon Diilistä muutaman elementin mukaan, tuloksena on koko maailmanrauhaa lisäävä megamenestys. Kuvitellaan vaikkapa George W. Bush ja Tony Blair sauvakävelemässä pitkin Tikritin katuja ja kujia mainospaidoissa, joissa säteilee: Nordic Walker, more peace, less fat and war! Ja voittajasta tulee koko maailman Business Opportunity Dictator.

Kaverini muistutti karulla tavalla Järvenpään Citymarketissa, että ennen kuin lähden sauvakävellen maailmanvalloituskiertueelleni, joudun tekemään vielä aika paljon töitä ihan perusasioiden parissa. Seinällä roikkui sauvoja ja kyltti: Rullasauvoja. Rouva tutki kiinnostuneena sauvan päässä olevaa piikkiä ja kysyi: Mihin se rulla kiinnitetään?

Etsin
kuumeisesti jotain hauskalta kalskahtavaa paikkakuntaa,
jonne voisin viedä päähenkilöni lyhyelle
hermolomalle. Netistä löytyi Elinmyllyä, Homeperseensuota,
Isomulkkua ja Pillunsilmää, mutta hain
jotain paremmin tekstiini istuvaa. Kuusamossa sijaitseva
Hevonvittu oli kuin vuoltu tarpeisiini. Olen kuitenkin
sen verran särmä kaveri, etten loiski kirjoihini
ihan mitä tahansa ruokottomuuksia, ellen tiedä
mistä kirjoitan, joten soitin Kuusamon kuntaan. Vannotettuani
olevani oikeasti kirjailija enkä mikään
housuihin kuseksiva tirskuva teini minut yhdistettiin
jonnekin kunnan maanmittausosastolle. Tässä
purettuna käymämme hedelmällinen keskustelu:
– Romppainen (nimi muistaakseni muutettu).
– Päivää, olen tuusulalainen kirjailija Juha Vuorinen
ja löysin netistä tiedon, jonka mukaan jossain
Kuusamossa sijaitsisi Hevonvittu.
– Jaa.
– Niin että mahtaako siellä olla sellaista paikkaa?
– Ootas hetki.
Kuuntelin kuinka Romppainen laahusti kännykkänsä
kanssa pitkin käytävää, koputti oveen ja kysyi:
– Torapainen (nimi muistaakseni muutettu), tiiät
sie mis on Hevonvittu?
Kuuntelin puhelimesta kuuluvaa kahden kuusamolaismiehen
äänetöntä tuijotusta kunnes Torapainen
vastasi:
– Mist vitust mie sellasen tietäsin.
Romppainen selitti työtoverilleen, että hänellä oli
puhelimessa joku kirjailija, joka etsi kyseistä paikkaa,
jonka pitäisi löytyä Kuusamosta.
– En mie siit Hevonvitust tiiä, mut Hevonperseest
mie oon kuullu, et sellanen olis jossain täälläpäin.
ROMPPAISEN mielestä minun kannatti soittaa Maanmittaushallitukseen.
Jouduin tekemään täyden päivätyön
ennen kuin sain Maanmittaushallituksen virkanaisen
uskomaan, että todella tarvitsin Hevonpersettä.
Epäilevä naisääni lupasi palata asiaan, mikäli
hän löytäisi paikan. Yllätykseksi jo vartin kuluttua
innosta pakahtuva naisääni ilmoitti:
– No nyt miekin löysin sen Hevonperseen. Se on
Kuusinkijoen varrel ja mie näen sen täs kartallakin!
Maksettuani 16 euroa ja postikulut sain kartan,
jossa lukee ihan pienellä Hevonperse.