IRC-Galleria

Jätä kommentti tai hertta jos haluat, että kirjoitan näitä lisää.

Olenko koskaan kertonut miten puoleensavetävää se on kun nainen avautuu masennuksestaan, yksinäisyydestään, hukassa olemisestaan, väsymyksestään, puutuneisuudestaan, ärsyyntymisestään, haikailemisestaan ja/tai flegmaattisuudestaan? Jään pohtimaan ymmärtääkö hän edes itse oikeaa syytä olotilaansa tai motiiveja avautumiseensa (esimerkiksi täällä blogaamalla).

Löytyy niin paljon uhrimentaliteetilla varustettuja, opitusta avuttomuudesta kärsiviä naisia, jotka siis elävät siinä uskossa, että psyykkinen kärsimyksensä johtuu oman vaikutusvallan ulkopuolelta löytyvistä tekijöistä. Että elämä on lähtökohtaisesti pilalla koska ulkonäkö on väärä, isä on alkoholisti, koulu on myrkkyä tai (rakas) poikaystävä petti/jätti. Ja näin ollen ratkaisukin löytyy samasta kategoriasta, eli että peukaloita pyörittämällä se kiiltohaarniskainen anopin unelma voisi tupsahtaa taivaalta ja pysyvästi huuhdella huono mieli pois puheillaan ja läheisyydellään.

Ensinnäkin ratkaisu ei noudata yllä olevaa skenaariota, ja toiseksi sellainen mies ei haaskaa aikaansa yrittämällä korjata mitä hän ei voi korjata, vaan hän viettää aikaansa täysin muilla rintamilla. Ja sitten tällainen nainen joutuu kiinni kieron miehen verkkoon, joka aistii nuo heikkoudet omaksi edukseen. Ympyrä sulkeutuu niin pitkäksi aikaa, että hyväksikäyttäjä on riistänyt himoitsemansa osuutensa, jonka jälkeen ympyrä ei olekaan ainoa asia joka avautuu. Vaan saamme kuulla kyseisen naisen suusta siitä miten kaikki miehet on katalia, alapäällään ajattelevia sikoja. Oman arvonsa tuntevilla, määrätietoisilla, viisailla ja elämänmyönteisillä naisilla löytyy sisäänrakennettu, aktiivinen kusipäätunnistin ja -karkotin.

Joillekin se vaan on aivan liian iso pala purtavaksi ja sulattavaksi, että kukin on täydessä henkilökohtaisessa vastuussa omasta onnellisuudestaan/onnettomuudestaan. Miksi kukaan edes haluaisi ulkoistaa onnen tunteensa toisen ihmisen harteille jos tämä olisi mahdollista? Ei voisi olla ylpeä ja iloinen omasta saavutuksestaan ja olisi täysin voimaton ja riippuvainen sen kestävyyden ja intensiteetin suhteen. Voin kertoa ettei ole mukavaa elää parisuhteessa, jossa pyristelee mukana koska tietää ja pelkää miten syvään kuoppaan kumppani pudottautuu takaisin jos heittää pillit pussiin ja etsii tilalle itsensä kanssa samoilla itsetunnon ja tietoisuuden tasoilla olevaa seuraa.

Populaarikulttuuri on onnistunut myrkyttämään monta mieltä "You complete me" propagandalla. Että oma elämä on täysi vain jos löytää sen oikean vastakappaleen, joka täydentää. Saavat ne rikkinäisetkin palapeliosat yrittää natsata toisiinsa kiinni, mutta ainoa tapa millä sekin suhde korjaantuu parempaan suuntaan on jos kummallakin osapuolella löytyy omasta takaa halu löytää/rakentaa oikeat työkalut itsensä ylös kuopasta nousemiseen sekä niiden käyttämiseen.

Mutta kun täälläkin on niitä, jotka vain haluavat mainostaa sitä pahoinvointia. Jopa kilpailuttaa. Masentuminen kun on jotenkin trendikästä tietyissä nuorisopiireissä. Ja kun löytää vertaisiaan niin ajattelee, että tämä tunnehan on siis normaalia ja kuuluu arkipäivään. On sitten tullut sekin natsa kerättyä ja kiinnitettyä rintaan toisten nähtäväksi ja ihmetykseksi. Neuvoille voi siis kohauttaa olkapäitään.

Vastatakseni ensimmäiseen kysymykseeni, nyt ainakin olen.
Se on yksi luotaantyöntävimmistä ominaisuuksista mitä löytyy.

Olen ilmiselvästi syntynyt aivan väärään yhteiskuntaan. En voi liikkua missään julkisessa paikassa ilman että joku tekopirteä tuikkupää astuu kävelylinjani eteen ja kysyy "Joko toivomuksiisi on vastattu?" tai "Oletko jo hyväksynyt keijupölyt keuhkoihisi?"

Joskus epäilen, että keijupöly onkin jokin täysin konkreettinen (ja vaarallinen) huumausaine, joka hitaasti mutta varmasti tuhoaa jokaisen rationalismiin kykenevän aivosolun mitä keijuisteilta löytyy. Metaphor my ass! Ettäkö pitäisi muka kuvaannollisesti hengittää sitä piksipölyä keuhkoihinsa ja vain silloin voi oikeasti tuntea ylikeijun läsnäolon, nähdä alikeijuja, saada toivomuksiinsa vastauksia sekä päästä keijutarhaan kun keuhkoissa ei enää pihise henki eikä mitkään pölytkään.

Ehkä se aiheuttaa muutakin kuin aivovaurioita. Ehkä jokin vaikuttava aine johtaa retinoidenkin muodonmuutoksen mikä selittäisi ne sateenkaarisateet ja keijuhavainnot. Haluan ymmärtää, mutta tavallaan en halua. Ja miksi edes suostuisin astumaan sellaiseen valtakuntaan (keijutarha), jonka hallitsija on minua suvaitsemattomampi, epäjohdonmukaisempi, pikkumaisempi, irrationaalisempi ja epäoikeudenmukaisempi? Miksi he suostuisivat?

"Ylikeijupilkkaa!"

Saisitte te keijuistitkin avata olipakertaa välillä ja lukea mitä se kaikkivoipa, kaikkirakastava ja kaikkitietävä (mikä siis on yhtälönä looginen mahdottomuus, muttei heitä kiinnosta) ylikeiju on mukamas tehnyt. Se ei ole kaunista luettavaa. Ellei sitten selektiivisesti tartu vain niihin ruusuisiin tekoihin ja sivuttaa ne risuiset. Surkuhupaisinta on kuitenkin katsoa kun punakeijuistit ja viherkeijustit ottavat yhteen siitä mikä on olipakerran oikea tulkinta ja mitkä sisäiset ristiriidat pitäisi milläkin tavalla tulkita. Protokeijuisteista en sano sanaakaan. Tästä syntyy varmasti vähintään kolmosluokan paskamyrsky ilman että sellaisia eksyy tänne kommentoimaan.

Ja kun se todistetaakka on edelleen sillä, joka väittää jonkin olevan olemassa. Vai uskovatko he että minulla on marklareita taskussani niin kauan kunnes tunkevat itse sinne kätensä ja toteavat ettei siellä niitä ole? Hämmentävää. Sanon keijuistille, että maali seinällä ei ole vielä kuivunut niin hän tökkää sormensa sinne testatakseen. Sanon hänelle että ylikeiju on tuolla jossakin, niin hän uskoo siihen ilman minkäänlaista aivoprotestia. Miksi he uskovat johonkin, jolla ei ole mitään vaikutusta yhtään mihinkään?

"Helinä kuoli sinunkin syntisi puolesta!"

Kiehtovaa. Lähinnä siis se, että Heli oli ominaisuuksiltaan ja urotöiltään hämmästyttävän samankaltainen kuin häntäkin edeltävät "profeetat" Leprecha, Sprite, Korrigan, Jinn, Sylph ja satakunta muuta. Viisaitakin sanoja tietysti Helinän väitetään lausuneen eikä siinä mitään pahaa, mutta että olisi muuttanut veden energiajuomaksi? On tainnut anonyymeillä kirjoittajilla hieman päristä - ilman väitettyä materiatransformaatiota.

Eniten minua kyllä ihmetyttää ettei heistä suuri osa ymmärrä ettei akeijuismi ole mikään uskonto. Sitä sanaahan ei olisi edes olemassa enkä tarvitsisi sitä käyttää (tai tulla leimatuksi) ellei maailma olisi täynnä ylikeijuihin uskovia. Mikähän olisi paras tapa saada heidät ymmärtämään tämä? Kunpa olisin jossain toisessa ulottuvuudessa tai toisella planeetalla, jossa ei olisi keijuihin uskovia (tai ainakin niin vähän, ettei heitä otettaisi vakavasti). Oltaisiin vain sekulaarisessa yhteiskunnassa, jossa ei toivota muutosta parempaan vaan osallistutaan siihen ihan itse.

Tehdä jotakin, joka vastaa kaikkiin neljään kysymykseen:

Mitä minun täytyy tehdä? (kehoon suunnattu)
Mitä minä voin tehdä? (mieleen suunnattu)
Mitä minä haluan tehdä? (sydämeen suunnattu)
Mitä minun pitäisi tehdä? (omatuntoon suunnattu)

Kun kysyy keholtaan mitä täytyy tehdä, on vastauksena omien fysiologisten tarpeiden tyydyttäminen. Keho tarvitsee katon pään päälle ja ruokaa pöydälle jnp. (Maslow:n määrittämät primääriset tarpeet). Nyky-yhteiskunnassa tämä edellyttää siis useimmille sitä, että pankkitilille tulee kuukausittain tarpeeksi fiatpaperia. Kutakuinkin kaikki osaavat vastata tähän ensimmäiseen kysymykseen.

Kun kysyy mieleltään mitä voi tehdä, on kyseessä omien tietojen, taitojen, ominaisuuksien ja kykyjen soveltaminen – myös siitä mitä voi itsellensä opettaa. Kukin kysyy itseltään onko syntynyt pensseli, vasara, laskin, mikrofoni, kynä, vai jokin muu väline kädessään. Näin tehden pyrkii optimoimaan myös tienestinsä. Kutakuinkin kaikki osaavat vastata tähänkin kysymykseen, mutta tässä alkaa jo potentiaali hiipua.

Kun kysyy sydämeltään mitä haluaa tehdä, on kyseessä se vatsatuntumalta esiinkumpuava, ehdoton draivi tehdä jotakin, josta ei vähällä kyllästy, jonka vuoksi haluaa nousta sängystään ylös täynnä energiaa ja uppoutua flow-tilaan. Tähän kysymykseen päästyä vain vähemmistö on löytänyt tai luonut itselleen työn, joka vastaa kaikkiin kolmeen ensimmäiseen kysymykseen. Yleensä vapaa-aikaan mahtuvat, työstä eriävät toiminnat kuitenkin täyttävät tämän osion.

Kun kysyy omatunnoltaan mitä pitäisi tehdä, tulisi vastauksena olla jonkin elämälle tai yhteiskunnalle luotu lisäarvo, joka tekee olemisesta kaikilta ilmenemismuodoiltaan parempaa – tai olemisen sietämättömyyksistä siedettävämpiä, omasta tietoisuustasostaan riippuen. Mikä on se kädenjälki ja muisto, jonka haluaa jättää jälkeensä, ja josta olla ylpeä? Tähänkin, viimeiseen kysymykseen vain vähemmistö osaa työn puolesta vastaamaan. Se jää myöskin vapaa-ajalle suunnatuksi, jos sitäkään.

Jos teet jotakin, joka vastaa kaikkiin neljään kysymykseen olet onnistunut rakentamaan itsellesi yhden kolmesta onnellisuuden peruspilarista.



PS. Kyseessä on siis elämäntarkoitus, ei elämän tarkoitus.

01. Oletko koskaan kärsinyt sydänsuruista ? - Psyykkinen kärsimys on irrationaalista, en.
02. Milloin nautit elämästä ? - Alphan ja omegan välissä.
03. Pelkäätkö rakastua ? - En pohdi mahdottomuuksia.
04. Satuttaako rakkaus ? - Et taida ymmärtää tuon sanan tarkoitusta.
05. Mikä on pahin pelkosi ? - Tyhjästä on paha nyhjästä.
06. Mitä odotat tällä hetkellä eniten ? - Kiinanmatkaa maaliskuussa.
07. Millainen on unelmien tyttö-/poikaystävä? - Täytyy kysyä kun tapaan Unelma -nimisiä tyttöjä.
08. Oletko ollut koskaan mustasukkainen ? - En, enkä aio.
09. Kuuluuko seksi seurusteluun ? - Saattaa kuulua naapurikämppään asti.
10. Pisin seurustelusuhteesi ? - 4,5 vuotta.
11. Entä lyhyin ? - 6 kuukautta.
12. Milloin viimeksi nukuit jonkun vieressä? - Joulukuussa.
13. Milloin viimeksi itkit ? - Elokuvan rautajätti lopussa.
14. Pidätkö enemmän pitkistä hellistä suudelmista vai pitkistä kielisuudelmista ? - Why not both?
15. Osaatko suudella ? - Googlen hakutulosevästeistäni ei löydy "suutelun perehdyttämiskurssi".
16. Oletko koskaan suudellut vesisateessa? - Kyllä, olimme sisällä.
17. Oliko se romanttista ? - Tarvitsen toisen henkilön mielipiteen määrittääkseni keskiarvotuloksen.
18. Kuinka monta kertaa sydämesi on särkynyt ? - Pulssitarkistukseni perusteella nolla kertaa.
19. Kuinka monta sydäntä itse olet särkenyt ? - Sen yhden joulukuusikoristeen.
20. Oletko pahoillasi siitä ? - Antaisit minun jo toipua sekä unohtaa traumani ja syyllisyydentuskani.
21. Minkä kappaleen omistaisit kumppanillesi ? - Puku räätälöidään vartalon mukaan, ei toisin päin.
22. Onko sinulla kuvia jossain existäsi ? - On, mutta ei mamballa tavalla.
23. Oletko herkkä ihminen ? - Riippuu kontekstista, kuvaus ei yleensä vastaa kohdetta.
24. Pyysikö elämässä eniten sinua satuttanut sinulta anteeksi ? - Ei, eikä tarvitse.
25. Ketä ajattelet juuri nyt ? - Tero Vaaraa.
26. Miltä ihastuminen tuntuu ? - Pekonisateenkaariseptimisointusatiiniorgasmilta.
27. Ajatteletko olevasi hyvä ihminen ? - Parhaimmasta päästä, enkä kärsi Dunning-Kruger efektistä.
28. Mitä kuuntelet juuri nyt? - ELO - Twilight
29. Tykkäätkö nukahtaa sateen ropinaan? - Rainymood.com
30. Miltä hiukseksi näyttävät juuri nyt? - Kasvavan.
31. Kadutko mitään elämässäsi? - Ei lukeudu tunnetietokantaani.
32. Oletko onnellinen? - Hyvinkin.
33. Oletko ollut baarissa alaikäisenä - En ole osa baarialaa.
34. Oudoin paikka mistä olet herännyt? - Hammaslääkärivastaanotolla.
35. Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään? - Silloinhan se ei olisi kuolema.