Mustelmat, muistelmat... Olen yksin ja maallisen lopun edessä.
Rakasta minua, kuiskaan hiljaa
Sillä minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta, ei muuta
Rakastan sinua, kuiskaan hiljaa
Minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta todellisuutta.
Pidän kiinni molemmista päistä etten räjähtäisi.
Täytyy kerätä itseni kasaan,
Ne kiduttivat, minä paljastin,
Minä valehtelin mutta tunnustin,
Anteeksi.
Irtopää on täynnä ääntä,
Pakko lyödä päähän nyrkkiä, nyrkki on valmiina.
Vastamyrkky ja äkkiä.
Ovatko raajani tajunnan rajani?
</3