Minkä kesällä helposti unohtaa,
muistaa syksyllä uudestaan.
Toisen kätensä kun siitä irti saa,
toinen tiukemmin puristaa.
Samaan pöytään ei eksytä enää ikävästämme kertomaan.
Mut ei se mitään,
mä oon ihan all right,
onhan mulla camel light
ja onhan mulla suu joka selittää,
ettei tunne enää ikävää.
Voi jos sydän voisikin puhua, niin,
että suu voisi vaieta.
Niin sanoisin kaiken selvemmin,
enkä sekoaisi sanoihin.