IRC-Galleria

;(

Tuntuu kun jäätelökauhalla mun sydämestä tehtäis palloo
ja aivot mätää jauhelihaa ja koiperhoset mussuttaa niitä maiskis.

Mä kuolen joka aamu kun juon kanssas kahvia
ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa
mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistan, yritän
ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän

Ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta

Ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan
kun edessäni nään taas yhden laulun vähemmän
mä kuolen joka unelmaan jonka viimein kiinni saan
ja siihen ainoaan jota koskaan en voi tavoittaa

Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan
mä kuolen kun nään vuosien taas yli vierivän
ja liian myöhään liian usein itseni jälleen herätän

Ja mä kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan
kuin pyhäkoulun kalenteriin kilpaa kimaltelemaan
mä kuolen kun nään valon varjon alle väistyvän
tai jonkun idiootin taas hakaristin seinään piirtävän

Äiti: "ainiin perkele piti tänään ostaa sitä oopiumia"

(hypnose hajuvettä vartin selvityksen jälkeen)

Hetken kestää elämä
Ja sekin synkkä ja ikävä.

Hei tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemun raikkahin aika.

Nyt juuri joisimme aamukahvia
katsoisimme ikkunasta leikkipuistoa.

Olet siis pakannut tavaraSi jo
lehdestä ympyröity uusi asunto.

Nyt hetki on väärä kuitenkin.

Vitutusahdistus

Yes, there are two paths you can go by
But in the long run
Theres still time to change the road youre on.

Your stairway lies on the whispering wind.

Kaiken tämän jälkeen,
Tunnen vielä jotakin.

Vaikka elämä saakin meidät joskus kadehtimaan kuolleita
pelkään silti eniten niitä pieniä hetkiä, joina en enää tunne mitään.

.

Niin lähellä, että käsi koskettaa
Niin kaukana, ettei sydän saata
Olet oma yksityinen aurinkoni
kauneinta, mitä tiedän, mutta katsominen sattuu
Vain yksi katse sinulta, ja lasken suojaukseni
Ne kolme sanaa sinulta, ja lopetan kapinani

.

Kello 16.10. tapaan kaduilla vain koneita
Vailla ajatuksia, vailla tunteita
Kello 3.30. tapaan kaduilla vain zombeja
Etsimässä saalista, varmoina merkkeinä kuolemast
Ja vannon, ettei minusta koskaan tule yhtä heistä
Niin kauan sydämeni vuotaa, kun heidän kätensä pitelevät veistä
Katso siis ulos ikkunasta
Ja näet sivistyksen mittapuut
Sairauden nimi on kapitalismi, ei skitsofrenia
Ja ainoa lääke on tuli.

.

Näen usein unia, joissa kuolen mitä luovimmilla tavoilla
Enkä ole enää vuosiin ollut varma siitä, ovatko ne painajaisia

Tiedäthän sen tunteen, kun seinät kaatuvat päällesi
ja vaikkei raunioista kuulu valitusta, ei kipu silti ole poissa
ja jotkut sillat meidän on poltettava tuhkaksi
jottei se minkä tiedämme kuolleeksi seuraisi toiselle puolen
Eikä tämä kaupunki tarjoa sympatiaa
käskee korvaamaan särkyneet ruumiinosat uusilla ja särkemään ne uudestaan

Mistä tunnet sä ystävän?
löytyy viereltäsi hän, ja paljon enemmän
nyt sen ymmärrän
Emme käännä aseita toisiamme vastaan
emme koskaan toisiamme vastaan

Tämä kaupunki ei ala mistään eikä lopu mihinkään
joten yrittäessäni juosta pakoon päädyn vain syvemmälle sisään
Aina ei ole mitään, minkä vuoksi taistella
mutta toivottavasti aina joku, jonka puoleen kääntyä
kun tämä kaupunki uhkaa varjoillaan
tämä kaupunki ei anna unohtaa.

Life is hard and so am I
you better give me something
so I don't die
Novocaine for the soul
before I sputter out

Life is white and I am black
Jesus and his lawyer
are coming back
Oh my darling will you be here
before I sputter out

Guess who's living here
with the great undead
this paint by numbers life is fucking with my head
once again

Life is good and I feel great
'cause mother says I was
a great mistake

Novocaine for the soul
you better give me something
to fill the hole
before I sputter out