IRC-Galleria

Khah. Vitun sunnuntait, ne on maanantaita ja perjantaita pahempia. Koko päivä on tehty koko länsimaisen sivistyksen nimissä tyhjäksi. No eipä tässä sit kovin kummonenkaan olo voi olla kun tyhjä. Ihan sama mitä vetää. Kai niitä sieniä sit ihan tosissani seuraavaksi, tuo alkoholi kun ei sovi sitten pätkääkään. Tarvii varmaan pitkästä aikaa muistuttaa. Hah, olis kyllä viinaakin, kun en sitä kerran juo, ni sit sitä kertaa kun aina vaan meinaa. Juhannuksen jämäbissetkin on juomatta.
Pitäis skarpata vähemmän.

Mietein, et oon sellanen kaappimurehtija. Kaiken maailman murheita ja huolia sitä tonne päähän tuleekin survottua. Ja kuten tapoihin kuuluu, ni aina sieltä synkimmästä päästä ne skenaariot. Kai se on joku alitajunnan hämyri mulle, etten huomais mitä mun päässä ihan oikeasti liikkuu, se vasta luonnonvastaista onkin. Organismien funktiohan kuitenkin on mm.selviytyä. Mitä parempi, sen superimpi. Se nyt ei käy luontoon mitenkään, et itseasiassa ei mua nyt haittaa, vaikka tältä osin se selviytyminen loppuis. Niin, en tietenkään itselleni totaalista tuhoa toivo, muttei se silleen haittaiskaan. Nauttii itse elämästä paremmin kun irrottaa siitä elämisen pakosta. Kun ei enää oo väliä, että elääkö vai kuoleeko, ni sillon tulee tehtyä tasan niin, että on hyvä olla. Loppuu se saatanan pyllistely joka suuntaan. Enkä edes meinaa sitä irstasta, syntiä, tointa, jota harjoittaa vain rahvas kansanosa. Phytyit, minä sellasille.

Täs on vaan se huonopuoli, et kun lähtee karsimaan niitä "turhia tyyppeja", jotka ei suinkaan ole sillätavalla turhia kun joku heikkopäisempi vois tulkita, niin enivei huomaa, ettei kellään muulla ole niin väliä kun mulla itelläni, sitä piiriä voi sit aina tietty laajentaa, mut tulee aika kosminen yksinäisyydentunne kun miettii, et ei ole ketään muuta, millä olis mun itse elämisen kannalta merkittävää osuutta kuin minä itse. Ja vittuakos mä nyt enää täällä pyörin. *teiniangst* No ei vaan, mietein vaan. Ei vaan kiinnosta kenenkään kuulumiset. Okei, siskon ehkä vähän, täyttäähän se 30 huomenna, mut en mä sit pystyny lähtee niitä sinne Raumalle juhlimaan, ni vittujakos niitä sit sen enempää miettimään. Tai mummo, kenestä olen tuntenut murehtivan täysin yksin viimeiset väh. 10 - vuotta. Jo mietein, että pitäiskö pyytää sitä tänne asumaan. Siltä lähtee kohta ajokortti ja tiijän, että siellä metsäkeskelläasuvalle se on aika kova isku. Sitä jää niin yksin kun viedään pois mahdollisuus nähdä niitä läheisiä. Vangiksi kotiinsa. Tai sitä mä pelkään, että siitä tuntuis. Kai sen nyt tyhmempikin tajuais, aina se siitä puhuu.
Tai niinku joku mutsi, joka ei vittu voi ikinä viedä itteensä sinne perkeleen sairaalaan ajoissa. Sinne kun soittaa, ni ei koskaan voi tietää, että onko äiti taas sairaalassa vai himassa, vai vaan töissä. Kukaan viiti ikinä ilmottaa. Vatipäät.

Kaksi iso veljeä, ja sisko, luulis, että joku muukin joskus välittäis mitä meillä tapahtuu. Mut joo, ei se mitään, mä voin ihan hyvin toimia puhelinpalvelukeskuksena ja logistiikkainsinöörinä. Eipä mulla mitään muuta sit ookkaan. Muutamalta suunnalta kun aina joutuu katselemaan ja kuuntelemaan sitä ainaista itku-potku-raivari-riitelyä, oli kyse sit synttäreistä tai joulusta, mistä nyt on helppo keksiä monta eri toimintatapaa, onko se nyt vitun ihme, että mieluumin sit vuokraa hevonvitun tuutista mökin ja lähtee jouluksi sinne ennemin ku kattos sitä täysin tyhjäpäistä riitelyä turhista asioista. Aina teet parhaas, yrität sovitella kompromisseja, ni suurin kiitos on se, että keinolla millä hyvänsä yritetään vetää johonkin leiriin. Äh, paskat. Pitäköön tunkkinsa.

Jo pelkästään oma perhe on sitä luokkaa, et menee usko ihmisyyteen ja ihmisten älykkyyteen noin niinku yleensä ja sit pitäis koittaa olla vielä sosiaalinen, mukava ja ulospäinsuuntautunu, jollekin täysin ulkopuoliselle. Niin, no, en mä kovin sosiaalinen ole koskaan ollu. Monta kertaa yrittäny. En oo koskaan tajunnu sellasia 10 hengen ämmälaumoja, miten sitä perkeleen spekulointia voi kestää 10 eri suusta kun ei kestä edes muutaman? 10 haluaa eri suuntaan, 10:stä aina joku ei ehi -toinen ei halua, yhdellä ei oo fiilistä. Mieluumin olen riippuvainen pelkästään itsestäni.

Minäminäminä. Huomasin tänään, että taas vähän ahdistaa. Tästä se, kun sen tajuaa, eikä enää koita pakoilla ja keksiä kauheasti kaikkea muuta ajateltavaa. Pitää varmaan ihan ekaks myöntää, että on vähän alakulonen olo.

Tikka nakuttaa pesää rymyn kopin vieressä tönöttävään puhelintolppaan, meillä on Leo(n) kanssa siitä, kumpi saa sen ensin alas.
Mä saan istua keittön ikkunassa,juoda kahvia ja tähtäillä rauhassa, mut Leo(n) pystyy kiipeemään tolppaan ja hakemaan sen, joten lähtötilanteet on aika tasan. :D