IRC-Galleria

Hui, kauhia naama pamahtaa ruudulle kun tulee päiväkirjaosioon. Viimeistään nyt on hyvä senkin puolesta hyvä hölistä tyhjänpäiväisiä aivopieruja.

Tää täydenkuunaika on aina yhtä helvettiä, jossei muuten ni vaikka siks kun on täysikuu. Heräsin viideltä päivällä ja kuulostan muumilaaksonmöröltä. Kieltämättä tukkakin oli omanlaisensa ilmestys kun käveli alas eteiseen. Söpösti könötti kiehkura silmään, siinä sit kaikessa notkeudessani kompuroin rautakangen elefanttibalettitaidoillani nilkan ikävästi särkemään. Se kyl meni onneksi jo. Edes mun keho ei jaksa kipuloida enää. On niin turta joka raaja. Naamakin tuntuu paisuneelta kasalta. Vois kuvitella, että tältä tuntuu botox-ruiskeen jälkeen. Ei tunnu missään, hyvä sekin on tietää, jos kuitenkin selviää vuodesta -12. Ehtiihän sitä kyl kieltämättä menemään ikävästi ruttuun jo tossakin ajassa, ihmekkös tuo toisaalta kuitenkaan, jatkuvasti kun vituttaa ni ei paljon hymyilytä. Onneks pää särkee tasaseen tahtiinsa, ni ihan pienestä vitutuksesta ei edes näkökenttää haittaa.

Enivei.

Kana tietä kulkee sipsuttaa,
tie on liukas,
jalkaa lipsuttaa.
Vastaan tulee jyrä suuri,
kävipä kanalla huono tuuri.
Jyrän alle kana jää,
pyörän alta näkyy pää.
Jyrä painaa vauhdilla hanaa,
ei se huomaa pientä kanaa.
Kun kana pääsee jyrän alta,
tuntuu olo mahtavalta.
Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,
päänsä somasti kenoon taittaa.
Kun on kunnossa viimeinen sulkatukko,
huokaa kana: Olipa kerrankin kunnon kukko!

Pitäkää pääsiäislomanne.