IRC-Galleria

Tänään on taas tämne, vähän ehkä huonompi päivä. Kaikenkaikkiaan.

Ensitöikseni aamutuimaan mä päätin, että mä olen yksinäinen. Yksin tämän kaiken helvettini keskellä. Ensin ei halua mitään muuta niin paljon kun olla yksin, tekee ihan kaikkensa, että sais vihdoin olla yksinään pois kaiken paskan keskeltä. Sit herää ja huomaa rakentaneensa (olen oiva termiitti!) ison läjän paskaa ja olevansa täysin yksin siellä kaiken keskellä. Oliko taas pakko mennä toivomaan? Milloin vihdoin mä alan ymmärtämään, että jos mä suuntaan kaiken mun energiani jonkun asian toteutumiseen, ni se kyllä toteutuu. Totta vitussa toteutuu. Mä vaan olen niin tyhmä, että se menee mun käsitysrajan yli. Mut tällee jälkiviisaana on helppo sanoa, että sain taas mitä tilasin. Vihaan noita epäselkeitä tilauslistoja, missä ei kerrota, että sit ihan tosissaan on yksin ja kokee _yksinäisyyttä_. En mä sitä halunu. Nyt kun ajattelee. Mä vaan halusin olla rauhassa ja saada tilaa ympärille. En vaan tajunnu mitä pitää tilata, ni otin sit pikana sen yksinäisyyden.

No ei siinä. Nyt kun mä tajusin, mikä mättää, ni otin koissut ja kisun sohvalle, kyllä, oli ahdasta. Note to self: kohtele niitä elukoitas vähän paremmin, kun ne kuitenkin sit kohtelee sua surevana jumalana kun sulla on paha mieli. Mä kyl marttyyri-ihmisenä pidän siitä kun mua palvotaan sympatialla. Kehräävä kisu rintakehon päällä ja pari tuhnaava haukkua kainalossa ei kehtaa edes julistautua yksinäiseksi, joten mikäs tässä. Kai sitä pitää kattoa se huominenkin päivä, jos vaikka olis vähän parempi.

Ainiin, isistä piti tänään puhua. Nuo kaikkien syväkylväjien aateliset. Siemenillään siittävät maailmaan lisää kihisevää pahuutta. Tai no, kai se on lähinnä tuo meidän isä, jonka elämän kriiterinä sit vissiin loppuviimeks oli testata montako äpärää pystyy yksi mies elämänsä aikana jättämään taakseen. Ihminen on siitä hassu turhake, että pystyy moiseen ihan helposti ja kelpo lukemin! Way to go daddy. Toivottavasti se mun (tiedossa oleva) siskopuoleni Laura ymmärtää myös, ettei velat periydy, joten no worry! Meijän mäxän velkahelvettiin se tuskin olis kun kuusi viimeistä numeroa edes vaikuttanut. On kyl hienoo olla todistamassa ensin sitä, että isä pystyy helposti vaan kävelee pois, sen liiemin kaipailemati perään ja sit kun siihen taas on jotenkin kontaktissa, ni seuraava uutinen on imusolmukesyöpä. Hyvin sä Johan taas hoidit tilanteen. Onneks ei oo mitään isätraumoja. *mutinaa*
Kuolema on onneks lopullista. Eipä tarvi enää miettiä, joskos joskus sais oikean isäsuhteen, voi vaan keskittyä siihen; tuolta se tuli ja *osoittaa kuoppaa* tonne se meni. Hyvä niin. Kiitos, että kylvit minut(kin) ja täten saan olla mukana elämässä tässä, niin kovin ihmeellisessä ja kummallisessa maailmassa, joka on lähinnä mätä, vastenmielinen ja täysin jutskujen hallinnassa, et jos joskus keksii (vilkas mielukuvitus kun on) jotain mukavaa ja sellasta ettei edes hetkeen ahdistais -tekemistä, ni se varmasti on laitonta. Ji-vitun-huu.

Onneks mulla aina loppujen loppuks on mut. Millään muulla kun ei kuitenkaan mitään muuta sen suurempaa merkitystä ole.
Ja niinkuin apulanta jo joskus sanoi (silloin vielä kun itse olin kalju ja käytin mustaa pilottia, sätkä hihataskussa) : Jää, älä jää, miten vaan.


EDIT//: Ainii! Älkää tehkö lapsia.

Hola fucking amigos! Heinähattu puuttuu ja sitä rataa. http://uk.youtube.com/watch?v=V3gp7B8WC4Q

On tullu taas härvättyä siellä sun täällä ja varsinkaan ei yhtään mitään järkevää. Duuneissa menee lujaa, jos käy flaksi ja pääsen maestron assistentiksi, ni hylkään kyllä ihan suoralta kädeltä kaiken muun. Suomessa on hyvä elää sano maahanmuuttaja, eikun toivossa on hyvä elää sano lapamato, vai miten se meni.

Äikkä sekoilee ja koirat taantuu, mut meno on kova. Ainakin useimpina iltoina viikossa. Ehkä mä taas oon väsyny, mut silleenki välillä käy.

Tänään unohdin syödä, mut lupaan korvata asian tekemällä lettuja ja sämpylöitä, omenien määrästä päätellen myös omppupiirakkaa. Iitukin oli sitä mieltä, että se on herrkua, ja varasti pöydältä puolet piirakasta.

Punttaamisesta tänää luistin, mut tein puutöitä ahkerasti (note to self:), ja jos muistan ostaa vihdoin sitä teräöljyä lisää voisin viikonloppuna tehdä loput talvenpuista ja edelleen luistaa puntteilusta. Tuo hyötyliikunta tuntuu rasittavan vähemmän tota rikkinäistä olkapäätä kuin suoranainen penkkitreeni, joten sillä mennään kunnes toisin tuntuu. Uimaan tekis mieli, mut vitun periferiassa lähin uimahalli on Kiteellä, mene sin sit aamu-uinille kun matkaan menee jo reilu puoli tuntia. Blöäh, ehkä sittenkin sen bunkkerin sijaan ( http://www.variosafe.com/ ) rakennutan tohon vitun pellolle maauimalakompleksin. Pitänee vielä miettiä.

Oon niin hyvä taas tässä itseilmaisussa, että ehkä ensi vaaleissa jo asetun ehdokkaaksi Tohmajärven kunnanvaltuustoon. (6)

Vitut! Meinasin just kusta rikkihappoa ihan onnesta. Emmä enää tiedä. Ei ole mitään rajoja. Paljon vapaanpaa olo vois kai olla. Ainakaan mun kokemuspohjan mukaan. Ihan mahtava aamu, kaikin puolin.
Jos mua hymyilyttää aamulla klo 05.50, ni ihan huonoja muffinseija ei oo tullu aamukahvin kans nieltyä. Pitääkin koittaa vaihtaa ensimmäinen kuppi kahvia teehen, muuten sanoo toi maha ihan lopullisesti sopimuksen irti mun loppu ruhon kanssa. Mut muuten lähes pystyy olee wineemättä ahdistuksista eniveis. Jos pää voi hyvin, ruho sanoo sopimuksensa irti, jos kunto on kova, päässä vippaa. Otan mieluumin tän pääkopan terveyden ja katon sit mitä pystyy tän solumassan kans vääntämään, että sais ittensä haluttuun kodinkseen. Insideout.

Ehittiin taas metälle aamuauringon aikaan. Tai itseasiassa, tossa liki on tuollainen avohakkuualue, koissut saa mellestää miten tykkää, kisu pomppii perässä -toki sille kehitin kantoliinan kun hän, the puolivuotias Leo(n) maukuu syliin...(onneks tykkään isoista kaulahuiveista). :P Kahvia termarista, persus kannolle, sätkä huuleen. Olipa taas veikeää menoa. Vähän hämää noi jahdit, saa jo pelätä, että tulee nappia takaraivoon, mut toisaalta, se tuskin on sit enää mun ongelma. ^.^

Nyt vaan mukavaa päälle ja testaan josko onnistuisin saaman tota puuhaita käyntiin ja tehtyä polttopuita tosta loppukasasta, mitä tuolla puuvajan vieressä kummittelee.

Just kuulin ensimmäisen kerran tämän: http://www.youtube.com/watch?v=TV-bOSN5OqY&feature=related

Ihastuin ihan täysin, voi silti olla, että tuolla kahvinhöyryyn heijastuvalla arskanpaistolla on jotain osuuttaa asiaan, saati yleisellä onnellisuudella, mut en mä tiedä. Kierompaa menoa iltasella. Jos maltan odottaa, en varmasti tee itsemurhaa tänään.

Ehkä jo tänään haisee paljolti bensa, ja liekit näkyy pellon yli naapurin hautausurakoitsijalle. >:) The lost art of goat sacrificing. \,,/

Under my skin and into my bones
I feel insanity begin to make its home
Into my vision and through my mouth
Somebody's working me to get me all strung out

Buah, en ees kertonu, miten perjantainen keikka meni.
Äh, enkä jaksakkaan.

Viikossa on tapahtunut kummia, alan kaartua Turun suuntaan tässä.
En nyt tiedä. Jos koittais keretä syvälle metsään ennen auringonnousua. Nuo yhdet kertovat olostaan -kusihätäinen, joten minun on mentävä. Ja auringonnnousu metsästä käsin on aika tolkuttoman upeeta. Hyvää vitun viikonloppua, vaikka onkin töitä.

Khiaahkhiaah!

Ihan mahtista, perjantai. Kerrankin on aikaa laittaa kaikki kuosiin ihan huolella. Ehkä pitäis syyä. Kerkeen vielä vaikka mitä, eikä tuu edes kiire, eikä huomennakaan tarvi nousta sängynpohjalta ennen ku siltä tuntuu. Okei, pitää varautua siihen, että pittää sinne jyskylään ajaa, mutkun varsinaisella saapumisajalla ei oo väliä, eikä sinne ajele kun sen +3 tuntia, ni se on sit ihan sama vaikka lähtis kuudelta illalla. Niin. Enivei. On kivaketta päästä tänään ihmistenilmoille, silleen et defaulttina pitäs olla hyvä meno. \,,/

Tohon olkkarin takkaan pitää muistaa laittaa tuli, nyt jo snadisti kylmää, ni voin kuvitella, että yöllä on nihkee tulla himaan jos riisuessa takin kuolee hypotermiaan. Siispä: Note to self.

Vois tällee valosaan aikaan muistaa pistää nuo soihtutelineet portintolppiin kiinni ni saa yöllä tulet päälle. Ja se se vasta komiaa häröilyä on. Pari tynnyriä tuolta saunan ikkunan alta rappujen eteen ja jutskut -tai mitä muuta tahansa shaissea palamaan, ni se on siinä. Pitäkää vittu viideneuron pihatulenne, mr. tokmanni.

Pikkasen epäilyttää vetää tonne Marinkaan noita plättäreitä jalkaan kun täällä sisäsiittoisuuden ihmemaassa geenit on luokkaa 170 cm, ja mie noilla kengillä sen +180, mut mitäpä siitä, ompahan taas ihmeteltävää kun miss.blackdragDominant tulee paikalle. Ja ne semiläskit pissishorot blingbling topeissaan sit voi vaan miettiä, että sopiiko sen sininen luomari ja puman käsilaukku yhteen.

Anaali-inferno ja breathplay muuten sopii, kandeis koklata.

Gymlät!

Iih, inhottava herätä aamulla siihen, että nokka on jäässä. Aamut menee hurjaa vauhtia kirpakoimmiksi. Noh, sitä tässä on odoteltu, joten turha kitistä. Kesän jälkeen mulla vaan on aina suuria vaikeuksia opetella pukeutumaan sopivasti. Jotenkin on haikea luopua kesästä kun ei täälläpäin sellasta ees nähty, satanu ja pilvistä. Muutama hassu aurinkoinen päivä, muttei sellaista hellettä. Itse asiassa, muistikuvia lämpimistä päivistä on tasan Rauman reissulta kun kökötin kahvin kanssa mutsin pihakeinussa ja mussutin jätskiä. Niin, ja Jyväskylässä, sillon NesteRalleissa oli lämpöstä, vaikka muistan palelleeni sit veneellä. Et ei järin lämmöllä tätä kesää voi muistaa.

Niskat tarttis saada auki, ettei järki lähde. Tos aamulenkillä mietin, että on parempi pitää taukopäivä puntista kun tuo olkapää vihloo niin kamalasti. Tarttis sitä sun tätä. Itseasiassa eniten tarttis suunnitella tuo "reenailu" siihen malliin kuntoon, että olis uutenavuotena taas iskussa ja vois ihan tosissaan ottaa vuoden 2009. Kun paikat vaan kestäis. Tupakointi pitäis saada ainakin puolitettua, nyt kun on ollu vapaita, niin se on lähteny ihan tosissaan hanskasta. Doh, tyhmä minä. Alkoholi nyt ei onneks ole mikään ongelma, kun en kert silleen juo. No okei, lauantaina Karhussa hissukkajunankeikalla otin bissen ja kossurussianin. Oli paljon Kiiteläisiä, ahisti. Olin varsin päissäni... Ehkä nuo 3 työpaikkaa, joiden lomassa pitäis lutvia auttaa pitämään ton tupakoinnin ja ylimääräsen läskiperseilyn taka-alalla.

Niin ja! Alkaa vaikuttaa siltä, että tänne muuttaa kolmaskin koira. Se olis seuraavat ~14-15 -vuotta elämää kolmen 3-4-vuotiaaseen muksuun verrattavissa olevaan. Tilaa kyl on, ei siinä mitään, mut tuo kuljetus ja hoito. No, niin, ei se aivan helppoa ole kahden koiran ja kissankaan kanssa, enivei se (liekki)bussi pitää saada ostettua. Kun yrittäis jonnekin mennä, se ei enää ookkaa "otatsä leon pariks päiviäks hoitoon", mut nii, toisaalta, onhan tos noita koirahoitoloita, jotka ovat varsisn päteviä, jossei haluu mukaan raahata. Tästä on kyl iispiisi käydä venäjällä tankkailemassa, mut niin, ei sit vissiin tullu liekitettyy belairia sofolle. On niin kauheesti asioita, mitä pitää ottaa huomioon. Toisaalta, mä olen aivan rakastunut siihen hawkuun, ni enpä mä tiedä miten objektiivisesti kaikki asiat osaa ottaa huomioon. Järkiratkaisu se ei ole, se, ettei olis koiria, eikä leota olis ollu järkiratkasu, jos mahdollisimman helpolla olis halunnu päästä, mut se helppous kuitenkin on vähän harhaista. Kylhän täällä keskellä puskaa ilman elukoita tulis meikäläinen vainoharhaseks ja pirun yksinäiseks. Jos keväällä sais ton peltovajan rempattua ja sähköt vedettyä, ni sais sen vuohen. ^.^ Nyt kun alkaa olemaan aika päivänselvää, että elämän keskus on onkalossa, tukikohtana, ni haluaa tänne rakentaa sit oman toimivan yhteisön ja elämän. Tekeekö joku vuohi sen? No ei, mut ei kissaa ja kolmea koiraa olla ihan jatkuvasti hoitoon laittamassa, eikä mukaan ottamassa, ni kun enivei pittää keskittää, ni kai olis pelimiesveto ottaa munivaa kanoja. Saanpahan ihan rauhassa haalia just sellasen eläintarhan, mikä kaupungissa ei koskaan ollut mahdollista. Ehkä kanat nyt menee överiks, mut eniveis. Mut niin, taas yks alle vuotias koira, jolla tulevaisuus on kysymysmerkki. Mä olen käsittänyt, että hällä olis piikkiä tiedossa.. Upeaa koiraa on aika tyhjäpäistä pistää piikillä isäntäperheen muuttuneen elämäntilanteen takia, joten miten minä nyt oikeasti voisin vastustaa, kun Iitun ja Rymyn koulutus on tuottanut erittäin positiivisia asioita.

Tietty se taas sekottaa pakkaa, eikä varmaan meininki rauhotu ennen marras-joulukuuta, mut mitä sitten? En mä jaksa täysin tyhjänpanttinakaan töiden jälkeen istua, mieluumin sitä härvää täs elukoiden kans metälle ja pellolle ku räin kattoon ja koukkuunun salkkareihin. Oikeasti harmittaa kun ei oo sitä mutkalupaa, että pääsis rusakkometälle ton Rymyn kanssa, silleen kunnolla. Tossa pihapiirissä kun on jotain pientä treenaillu, ni tuo puolisusi on kyl näyttäny todellisen luonteensa pikkulinnustuksessa. Se tulee siltä niin selkärangasta. Haluis antaa sille sitä, mistä se silminnähden nauttii niin kovasti. Iitu nyt ei rusakonjäljistä mittään tajua, mut metällä sekin viihtyy paremmin ku hyvin.

Viikonloppuna tekis mieli lähtee Kolillepäin vaeltamaan koissujen ja leo(n) kanssa. Pitäis vissiin kyl mennä Jyväskyläänkin, mut mä luulen, et mä missaan sen reissun ihan suosiolla. Jotenkin aivan väsy, eikä halua mitään sellasta yltiösosiaalista meininkiä. Oon tylsä.

Tänään korjaan ompelukoneen. Siinä ei voi olla sellaista vikaa, jota ei pysty jollain tavalla fiksaamaan. Mut kuka keksi nuo miniruuvit?!

Khihiih, viikonlopun sovitut kuvaukset on vihdoin DONE, enää ei ole mitään tehtävissä. Mut mainioita otoksia tuli. Diudiu, enää ei oo ku hyvä fiilis, se on jännä miten joka kerta jää hirmusti ajatuksia ja mielikuvia päähän, kai se on sitä eteenpäin ja uusin kuvauksiin voimaa antavaa voimaa.

Kivaa oli kaikenkaikkiaan, after all. Olen kiva ihminen to work with, jonkun meinas sormet jäätyä irti, mut ei haitannu menoa edes se. Onnistunein viikonalku.

Luin:

Tulimerkit; leijona, oinas, jousimies

Ei hyvin mee, mut älkööt menkö. Outo ja hämmentävä tilanne, mutta
tulimerkeiltä onny ruuti loppu. Lipas tyhjänä. Kuulat kadoksissa. Jopa
kapakit ovat tulimerkeille syyskuussa oikeita epäonneloita. Niitä kandeis

välttää. Vaan minkäs teet, jos rinkkiä tekee mieli, ymmärrän...
Paaritiskeihin nojailu kannattaa kuitenkin minimoida ja keskittyä
ahdistumaan kotisoffalla. Nuupahtanut tulimerkin edustaja on kyllä niin
harvinaisuus, että ottakaa ihmeessä itsestänne fotoja muistoksi! No eipä
hätää silti, jo joulukuun alussa saatte taas itsenne käyntiin ja radalle
takaisin!

Raha: menee rahan luo
Rakkaus: on sokea
Työ: maistuu puulta

Ja kuuntelin:

http://www.youtube.com/watch?v=gsjUQEzzByY

Vetäkää vittu päähänne, oih ihmiset hoi.

It is all so hard!

Vittuku ei lähe! Pitäs saada jotain tapettavaa ku päässä pimiää. Onneks on autotallissa tuo säkki mitä voipi käyä potkimassa, hakkaamassa, kuvaan tietty tällee tasapainoisena ihmisenä kuuluu myös säkin halailu ja säkin "olkapäätä" vastaan avautuminen ja loppu tirautukset. Kihisi taas päässä. Jaa kui? Niinpäniin.

That's me in the corner.

Sitä yrittää olla asettamatta odotuksia lähimmilleen ja koittaa ottaa ne sellasina kun ne on, vikoineen päivineen, niinkuin lupasin. Mä lupasin, että mä kestän mitä vaan. Ei kai kertaalleen kuollutta enää tappaa voi? Samalla tavalla ainakaan. Tai sillee. Mä kai luulin itekin, että kestän ihan mitä vaan. Ku ei se kuoleminen sit enää oikein tunnu missään. Mut en mä tiedä. Luulis et tähän vitutukseen olis tukehtunu jo. Ei siitä tietenkään mitään apua ainakaan ole, jos vaan sätkii ja odottelee, et millon se ilma loppuu, mut sit pyristelee, ku haluaakin et se loppuu nopeemmin. Megavitutus tuleekin kai lähinnä siitä, et kun ei sit vittu kuolekkaan edes. Eikä haluakkaan oikeastaan, ku siitä rimpuilustakin oppii pitämään. Kierosti kusettaa itelleen, et se jotenkin kirkastais asioita ku joutus rimpuilemaan ittensä uuvuksiin. Vitun aaltoliike-elämä. Alan jo pikkuhiljaa luovuttaa. Ehkä tää olikin huono valinta, nauttia elämästä, ehkä pitäskin vaan mennä työhön jota vihaa, pitää kesälomiaan, mitä oppis vihaamaan ja hankkimaan perheen mistä haluaa kuitenkin lopulta eroon, tehä itsemurha jotenkin komeasti, sais sen varttinsa siellä ilta-sanomien etusivulla. Vois äitikin kerrankin olla ylpeä ja todeta niille idiootteille sukulaisille, "et meijän äpärähän on maankuulu". Jos ajattelis läheisiä, ni voisin tehdä palveluksen ja räjäyttää itteni eduskuntatalolla. Tosin, kai tämän luokan idiootit, mitä suomessa äänestyskopeilla pyörii, pilais senkin hyvän teon.
Ehkä jätän räjäyttämiseni tuonemmas ja vaan tyydyn palkitsemaan itseni vituiksi menneestä päivästä tuoreella sämpylällä.
Positiivista on se, et sämpylä taikina ja itse sämpylät tuntuu kehittyvän kokoajan. Ja kestävyys. Tänäänkin meni kolme tuntia tuolla huhkiessa ja raivoessa, enkä mitään saanut aikaan! Jee. Hyvä minä.

Rymy on ihan vamo kun se karkailee. Onneks on tuo kätyri-Iitu, joka jo tietää, että rymyn karatessa, rymy pitää juosta kiinni ja taklata se maahan niin, ettei se pääse enää liikkumaan. Vartin ähnäämisen jälkeen Rymy oli kiinni molemmille annoin eilisen ruuan jämien lisäks herkkunappuloita. Unohdin tosin itse syödä. Sit ihmettelen miks päässä taas kukkuu. HUOH. Niin, eniveis. Iitu osaa jo vaikka mitä. Kontaktia se hakee nykyisin mallikkaasti verraten siihen, mitä se harrasti alkuun. Rymynkin kalsarifetissi alkaa olemaan jo jotain ihan täysin uskomatonta. On se kumma kun ruoka kyllä pysyy vaikka olkkarin matalalla pöydällä, mut pyykkikorista on pakko kantaa kalsareita ympäri kämppää, paikoin sille kelpaa sukatkin, eikä se onneks enää revi niitä, mut on se jotenkin irvokasta löytää omat tatti-bokserit keittiön pöydän alta. :/

Leo(n) on tosin päivä päivältä osottanut todellisia kissamiehen elkeitä. Naapurin koiralle se sihisi portin tolpan päältä ja jaakas pikkulinnut heti ulos päästessään pois pihapiirista paskomasta. Tänään se tuli eka kertaa jaakailematta sisälle. Tasan kerran pyysin keisaria jatkamaan iltaa sisätiloihin ja hän arvokkaasti, tyylillensä uskollisena sipsutteli kepeästi suoraan tiskipöydälle mouruamaan jotain palkkioksi. Hyvä minä. Olen spoilannut kissani täysin. xD

Niin, hajoilin ku turhautututti. Sämpyttii! \o/