IRC-Galleria

eimoi minä. Oonpas nättinä taas.

Ihan ennen peruslässytystä->ultimaaliseen kosmiseen vitutukseen, mun on pakko kertoa mitä mä äsken mietin, että mä muistan mitä mä mietin ja voin sit taas nostalgiahuuruissani naureskella itseäni ajan päästä. Teen sen tänne.

Mietin sanansa mittaisia miehiä. Ja sitä sanontaa, mitä se sit ihan oikeasti tarkoittaa, ja mitä sillä ollaan haluttu kertoa. Okei, en mä _niin_retardi ole, ettenkö olisi tajunnut sitä, että totta vitussa se on olemassa, että olis joku näppärämiehinen keino osottaa ja sanoa toiselle/sta miehelle/stä arvostusta ja kunnioitusta.
Hauskempaa tuli ajatellessa sanontaa miettiessä sitä omakohtaisempiin kokemuksiin verraten. Exät nyt luonnollisesti joutu tulilinjalle, mut mukaan mahtui myös monen monta entisen elämäni kolleegaa monelta eri työelämän ja sosiaalisen statuksen tasolta. Joka ikinen asemastaan huolimatta,ihan kaikki, arvostivat miestä joka on sanojensa mittainen. No niin no, kukapa ei arvostaisi.
Rupesin listaamaan erilaisia ihmisiä, eri ruumiin mitoissa.

Mulla on ollu kauhea ilo, onni ja riemu tuntea ja olla sukua mitä laajimmalle skaalalle miestyyppejä. Niitä stereotypioita äärilaidoilta -mjoomjoo-miehiin.
Ihan aina, jos on lyhyt mies, ei ole siltikään sanojensa mittainen, joko menee yli ja lujaa ja on niitä, joilla jää alle 165cm.
Ihan aina, jos on pitkä, ei automaattisesti ole lujaa ja vahvaa miestä, miestä joka pystyis edes sanojaan pitämään.
Ihan aina, vaikka olis keskimittanen, ei aina pysty täyttämään lupauksiaan.

Mut oli ihan kauhean kiva huomata, että onhan mun elämässä myös niitä tosimiehiä, jotka oikeasti pitävät sanansa, varsinkin asioista millä todella on mitään väliä.

Me naiset taidetaan oikeasti arvostaa miehiä paikoin vähän puutteellisesti. Kai se itsekkyys on meihin naisiin sisäänrakennettu nöyryytykseksi, aina meijän mielipiteellä todella on väliä ja aina meidän tunteet ja näkökulmat pitää ehdottomasti ottaa huomioon. Harmi kun ei oo elossa olevaa pappaa, tai sellasta, joka puhus sellasta kieltä mitä mäkin ymmärtäisin. Se ruotsi-islanti-saksa-keski-suomenmurre-huonolla suomella ei ole se kieli, jota äidinkielekseni koen.

Nomut, niin, eniveis, eihän tässä mitään pointtia ole, eikä tämä juuri mihinkään edes johda, kuha mietein. Mut on must kyl kivaa kun saa kunnioittaa oikeasti sellaisia miehiä, jotka oikeasti ovat sanansa mittaisia ja arvostuksensa ansainneita –hyviä tyyppejä. Isoveljeä tulee ikävä, ei sitä ketä tuikkasin terällä vaan sitä toista, rautakalliontukevaa, jämäkkää miestä, joka laulaa mun kanssa jouluaattona hevikaraokea turpa ummessa. [notetoself: BigGuardian deserves more respect] *aaw-puistatus*


Blöää, niis, jee! Esko meni Pälliltä läpi, ei tarvii ku ajaa auto lunariin ja vakutuuksesta rahat poies. (sillee saa enemmän ku romuttamolta btw.) Khähää, tai sit vaan jotain _pientä_ remonttia. eli autoilu periferiassa jatkukoon.

Joensuussa tuli pyörähdettyä ögen, ja hokasin himaan tullessa, et vinde, näähän osaakin olla tuhoamatta paikkoja, molemmille härän rustoa kuonoon ja oli karvakorvat taas sykkyrällä makunautinnoista.
Iitu taas tuijottaa seinään. Päivä päivältä se epilepsiaepäily tulee vahvemmaks. Tyyppi saattaa istua päin seinää ja tuijotella, helpostikkin viiskin minuuttia ja olla kuulematta/reagoimatta mihinkään, sit se on hetken kummissaan, ärähtää Rymylle tai Leolle ja on taas omaitsensä. Pelottavinta on se kun se tulee tohon viidensentin päähän naamasta ja vaan tuijottaa. Sit kun ei oo ihan selvinpäin ni se rupee menee niin henkimaailman touhuiks, et kun onkin sit oikeesti selvinpäin ni alkaa pelkää, et millon on se päivä ku me pystytään kommunikoimaan täysin tajuntatasolla. Sitä eikai pidetä terveenä, enkä mä nyt mihinkään hullulaan halua, vaikka sieltä ne numb-lääkkeet saakin. Toki, onhan se houkuttelevaan, mut ei ainakaan ihan vielä se mun tän hetkisin must-do-juttu.

Taas vähän pirteempi mieli, liekö johtuu sokerihumalasta vai siitä, että on taas liskoillu keskenään.

Vähän huolettaa terveys. Polvi oireilee kipua lenkillä ja eilen kun jotain kyykyjä tuhersin tossa ja nousin ni veti vaan kesken sarjaa salamana vintin pimeeks ja veri maistu suussa vielä tunninkin päästä. Paino on kyllä mukavassa laskussa, ja kiinteys, enää ei oo mitään vaatteitakaan, mitä pistäs, jos johonki pääsis lähtee. Että jippii. *epämääräinen kalinka-tanssi-horjuen-levitetyn vuodesohvan kulmaan*

Hahaah, joskus voi ahdistaa niinkin, että tulee alakertaan nukkumaan. Ja joskus voi ahdistaa niinkin, että herää ilman kelloa 04.30 ja ajattelee menevänsä keittämään aamukahvit, aamulenkille ja leipoa sämpylöitä aamupalaks.

Leo seisoo keskellä pihaa, sataa vettä, mut se seuraa räystän alla asuvan lintupoikueen lento-oppituntia, nää on niitä hetkiä kun pitää ymmärtää ottaa se kamera käteen ja mennä pihalle seuraamaan omaa elämäänsä, vaikka se oiskin vaan rastasia vaaniva tavan maatiaiskissa. 

Kehareiden keskitysleiriltä moi!

Tässä odotellessa, että joku tulis ja kaasuttais kaikki meijät juutalaiset, alkaa jo harkitsemaan sitä uuniin tunkeutumista ihan oma-aloitteisesti. Eli kaikenkaikkiaan susipaska sunnuntai ja sitä rataa.

Lopun päivää ajattelin nukkua, jo sentään koko päivän enemmän tai vähemmän hereillä.

Joku kirjotti jossain lehdessä, ettei ihmiset oo pelkkää helvettiä, aina niissä on ripaus taivasta, ni tässä ohimennen tutkiskellessani, totesin, että kun se kerran on se ruma puoli siellä enivei, ni vittujako siitä taivaasta nauttis. Saa sen saman paskan niskaan oli miten päin tahansa.

Naamapäin tyynyä ja kohti maanantaita, mikä parasta, ei tän huonompaa päivää sit kuitenkaan voi tulla. Tai voi, mut se olis jo vitun julmaa. :)

Nöyh! Fysiikkani pettää!

Kauhia kylmyys ja hytkytys. Sataa ja tyuulee ja en tykkää lainks. Ihanan pimeitä on illat, saa kynttilöitä ulos, mutkuonniinvitun kylmä kokoajan. Tirsk.Ugh!

Viikko meni nopeasti ja oli ihan paska. Moido!

Khah. Vitun sunnuntait, ne on maanantaita ja perjantaita pahempia. Koko päivä on tehty koko länsimaisen sivistyksen nimissä tyhjäksi. No eipä tässä sit kovin kummonenkaan olo voi olla kun tyhjä. Ihan sama mitä vetää. Kai niitä sieniä sit ihan tosissani seuraavaksi, tuo alkoholi kun ei sovi sitten pätkääkään. Tarvii varmaan pitkästä aikaa muistuttaa. Hah, olis kyllä viinaakin, kun en sitä kerran juo, ni sit sitä kertaa kun aina vaan meinaa. Juhannuksen jämäbissetkin on juomatta.
Pitäis skarpata vähemmän.

Mietein, et oon sellanen kaappimurehtija. Kaiken maailman murheita ja huolia sitä tonne päähän tuleekin survottua. Ja kuten tapoihin kuuluu, ni aina sieltä synkimmästä päästä ne skenaariot. Kai se on joku alitajunnan hämyri mulle, etten huomais mitä mun päässä ihan oikeasti liikkuu, se vasta luonnonvastaista onkin. Organismien funktiohan kuitenkin on mm.selviytyä. Mitä parempi, sen superimpi. Se nyt ei käy luontoon mitenkään, et itseasiassa ei mua nyt haittaa, vaikka tältä osin se selviytyminen loppuis. Niin, en tietenkään itselleni totaalista tuhoa toivo, muttei se silleen haittaiskaan. Nauttii itse elämästä paremmin kun irrottaa siitä elämisen pakosta. Kun ei enää oo väliä, että elääkö vai kuoleeko, ni sillon tulee tehtyä tasan niin, että on hyvä olla. Loppuu se saatanan pyllistely joka suuntaan. Enkä edes meinaa sitä irstasta, syntiä, tointa, jota harjoittaa vain rahvas kansanosa. Phytyit, minä sellasille.

Täs on vaan se huonopuoli, et kun lähtee karsimaan niitä "turhia tyyppeja", jotka ei suinkaan ole sillätavalla turhia kun joku heikkopäisempi vois tulkita, niin enivei huomaa, ettei kellään muulla ole niin väliä kun mulla itelläni, sitä piiriä voi sit aina tietty laajentaa, mut tulee aika kosminen yksinäisyydentunne kun miettii, et ei ole ketään muuta, millä olis mun itse elämisen kannalta merkittävää osuutta kuin minä itse. Ja vittuakos mä nyt enää täällä pyörin. *teiniangst* No ei vaan, mietein vaan. Ei vaan kiinnosta kenenkään kuulumiset. Okei, siskon ehkä vähän, täyttäähän se 30 huomenna, mut en mä sit pystyny lähtee niitä sinne Raumalle juhlimaan, ni vittujakos niitä sit sen enempää miettimään. Tai mummo, kenestä olen tuntenut murehtivan täysin yksin viimeiset väh. 10 - vuotta. Jo mietein, että pitäiskö pyytää sitä tänne asumaan. Siltä lähtee kohta ajokortti ja tiijän, että siellä metsäkeskelläasuvalle se on aika kova isku. Sitä jää niin yksin kun viedään pois mahdollisuus nähdä niitä läheisiä. Vangiksi kotiinsa. Tai sitä mä pelkään, että siitä tuntuis. Kai sen nyt tyhmempikin tajuais, aina se siitä puhuu.
Tai niinku joku mutsi, joka ei vittu voi ikinä viedä itteensä sinne perkeleen sairaalaan ajoissa. Sinne kun soittaa, ni ei koskaan voi tietää, että onko äiti taas sairaalassa vai himassa, vai vaan töissä. Kukaan viiti ikinä ilmottaa. Vatipäät.

Kaksi iso veljeä, ja sisko, luulis, että joku muukin joskus välittäis mitä meillä tapahtuu. Mut joo, ei se mitään, mä voin ihan hyvin toimia puhelinpalvelukeskuksena ja logistiikkainsinöörinä. Eipä mulla mitään muuta sit ookkaan. Muutamalta suunnalta kun aina joutuu katselemaan ja kuuntelemaan sitä ainaista itku-potku-raivari-riitelyä, oli kyse sit synttäreistä tai joulusta, mistä nyt on helppo keksiä monta eri toimintatapaa, onko se nyt vitun ihme, että mieluumin sit vuokraa hevonvitun tuutista mökin ja lähtee jouluksi sinne ennemin ku kattos sitä täysin tyhjäpäistä riitelyä turhista asioista. Aina teet parhaas, yrität sovitella kompromisseja, ni suurin kiitos on se, että keinolla millä hyvänsä yritetään vetää johonkin leiriin. Äh, paskat. Pitäköön tunkkinsa.

Jo pelkästään oma perhe on sitä luokkaa, et menee usko ihmisyyteen ja ihmisten älykkyyteen noin niinku yleensä ja sit pitäis koittaa olla vielä sosiaalinen, mukava ja ulospäinsuuntautunu, jollekin täysin ulkopuoliselle. Niin, no, en mä kovin sosiaalinen ole koskaan ollu. Monta kertaa yrittäny. En oo koskaan tajunnu sellasia 10 hengen ämmälaumoja, miten sitä perkeleen spekulointia voi kestää 10 eri suusta kun ei kestä edes muutaman? 10 haluaa eri suuntaan, 10:stä aina joku ei ehi -toinen ei halua, yhdellä ei oo fiilistä. Mieluumin olen riippuvainen pelkästään itsestäni.

Minäminäminä. Huomasin tänään, että taas vähän ahdistaa. Tästä se, kun sen tajuaa, eikä enää koita pakoilla ja keksiä kauheasti kaikkea muuta ajateltavaa. Pitää varmaan ihan ekaks myöntää, että on vähän alakulonen olo.

Tikka nakuttaa pesää rymyn kopin vieressä tönöttävään puhelintolppaan, meillä on Leo(n) kanssa siitä, kumpi saa sen ensin alas.
Mä saan istua keittön ikkunassa,juoda kahvia ja tähtäillä rauhassa, mut Leo(n) pystyy kiipeemään tolppaan ja hakemaan sen, joten lähtötilanteet on aika tasan. :D

Olen vähän metkan tyhymä.

Aamu alko ihan mahtavasti, heräilin siinä 05.45, kurjet lenteli naapurin pelloilla. Ku olis ollu kamera.
Käytiin koissujen kanssa aamulenkillä, ennen ku kukaan on hereillä, saa rauhassa pysähtyä ja tuijotta monttu auki aamu-usvaa pelloilla ja kurjet, matkalla kai jo pois. Välietapilla, tai en mä tiedä, voi myös olla että naapurilla on niin kovat lannotteet, et madotkin maistuu extraherkkunaminamilta. Sit Iitu hyökkää puskasta rymyn takakoipeen. Vehtaus voi alkaa taas, ja rymyllä hihnassa rimpuilu, Iitu juoksee kahdenmetrin päähän lällättelemään. Juostaan sit, saatana! Tunti tuli vedettyä, käytiin jossain metsätiellä, mis ei ennen ookkaan käyty. Tai ollaan, joskus rymyä autosta juoksutettu. Se perinteinen rymy ulos, kuski ottaa vasuriin rymyn hihnan ja sit vaan niin kovaa ku rymy pysyy tahdissa. Flexi on näppärä vekotin. Niin, enivei, siellä käytiin, siellä on ne mun linnani maat, jyrkkää kuusista mäkeä. Kesäsin varmaan ihan huippupaikka kun ei siellä varmasti ole muita kun hyttysiä. Vanhat korkeat kuuset pitää kyl huolen siitä, ettei aurinko pääse kun satunnaisesti oksien läpi maahan. Ku olis ollu kamera.

Enivei, ihan super-hupsun-muksa aamu. Lämpimään suihkuun ja tuoretta kahvia kuppiin.

A ja J tekee tänään(kin) ja huomenna(kin) 10 tuntisia työpäiviä. Olin ihan kauhean ihana muhkupallero ja lupasin laittaa ruokaa, jahka soittaisivat tuntia ennen. Kyllä, minä, ruokaa. Tekis mieli kokoata jotain sienistä. :D No ei, se olisi jo sadismia. Lihapullia ja perunamuusia. Niillä mennään. Olis kai komiaa vetästä pöytään kunnon rusakon paistit, mutkun pysäytin eilen rymyn saalistusreissun, ni ei ole sitä rusakkoa mitä paistaa, sen lisäks, etten sellasta ossaa tehä. Mut niin, voi myös olla, että moinen lupaus takaa ihastelua,kiitosta ja kehua, mikäs mulle paremmin vois sopia? Khäääh. Kovasti paljon myös toivon sitä,et mitä enemmän sitä ruokaa koittaa opetella tehä, sitä vähemmän siinä epäonnistuis. Treenais, samalla tavalla määrätietoisesti ja säännöllisesti vaan laittais sitä ruokaa,eikä aina kävelis suoraan kahvinkeittimelle. Mä en suostu olee niin paska kokki!

Huoh. Niin, siitä tyhmyydestä: jos on hyvä fiilis, älä pilaa sitä itse. Mahdollisimman synkkää musiikkia ja kuolinilmoituksien runoja. Vittu, joku kun menee pilaamaan mummon kuolinilmotuksen jollain perkeleen kristytyllä hevonpaskalla, ni mä tapan sen. Sinne se vähiten kuuluu, vaikken koskaan ole tajunnut, miten se on _vieläkin_ peruskoulun opetussuunnitelmassa. Ja sitä paitsi mulla lähtee vähän paremmin tuo absurdi lässytys kun jollain matteuksella, luukaksella tai edes korinttilaisilla.
Ugh! Mummo ei kuulu kirkkoon syystä, ja jos joku niistä vesipäistä keksii, että muistojuhlaan tulis joku perkeleen pappi itkettämään porvaristi-elämänsä-on-kulissia-vittupäitä, ni tapan sit lopunki sukua ja sen papin ja juon boolit yksinäni. Joku kun menee ne kekkerit pilamaan, ni voin ihan rehellisesti luvata, että loppuelämä tulee olemaan vitun ärsyttävää, tai sit istun vankilassa. Joka tiistai ja keskiviikko välinen yö, siitä päivästä lähtien tulen istuttamaan puisen, 180cm korkean, palavan ristin päähuoran etuoven eteen. Olis siistii kun olis niin paljon rahaa, että vois ihan palkata siihen jonkun. Pistää vaan käyttämään "työpaitaa", jos olis teksti: "Minut on palkattu tähän, jos taas jään kiinni soita num: 044-951...niin työnantajani tulee antautuu vallanpitäjille kantamaan sen vastuun, mikä kotirauhanrikkomisesta pitää kantaa."

Nii, on hyvä vaihtaa musiikkia välillä, toi duumi vetää heti aamusta niin jumiin.

Scorngrainia. On ehkä vähän epäobjektiivinen kuuntelu korva, mut on se nyt vittu oikeasti pakko myöntää, että pojat vääntää vähän vitun tiukkaa musiikkia.Scorngrainilla olis keikka Tampereen Hellässä 12.09.08, sinne on pakko mennä, tuli mikä konkurssi tahansa. Muistu sepikin mieleen. Ei vittu miten hyvä tyyppi, hyviä tyyppejä on aivan liian vähän. Mihin kaikki hyvät tyypit on kadonnu? Heinäkuussa kun käytiin sepillä sekoilemassa ni tajusin vasta ajomatkalla, monta kertaa "eksyneenä", mihin on kaikki hyvät tyypit aina katoaa. Melkein oli kun olis löytäny sateenkaaren salaisuuden, eikä se ookkaan rikkautta ja mammonaa. Tai on, mut sitä ei-matearilistista. Se on saunaa, hengailua ja hyvää seuraa. Moni hyvä tyyppi on muuttanut pois kaikesta, johonkin keskelle ei yhtään mitään, mihin saa sulkeutua ja olla ihan rauhassa. Ja kyllä, jälleen päästään kehäpäätelmässä siihen, et oon hyvä tyyppi kun muutin poispois, kukaan ei vaan tiedä sitä. :D Jep, piristyin. Vittu mä olen hyvä manipuloimaan itseäni. \,,/

Hitto, harmi kun ei voi mennä enää sillee saunan jälkeen ulos hengailemaan bissen kanssa. Tai voi, mut saa myös venäläisen influenssan ja kuolee hypotermian aiheuttamaan alilämpöön alle nanosekunnissa. Joutuu tyytymään tohon röökiterassiin ja sähköseen itikanpaistolastaan, mikä on muuten hyvin addiktoiva vekotin sekin. Ei lainkaan ole lystiä huurupäissään jahdata mailagrillilä yö-perhosia. Se se vasta urheilua onkin! Vaikeustasoa voi nostaa kun ei kiellä koiria häsäämästä jaloissa. Loukkaantumisen riski on toki ilmeinen, mut kun vakuutukset on kunnossa, ni sieltä saa ne selkärangan oikomishoidot ja pyörätuolin lähes omavastuuhintaan, ja sepäs se vasta hienoa onkin!

Ei ma, nyt vääntämään sämpylöitä, ni sit voi taas syödä!

//edit; no voi ny perse, ei pali jälkeenjääneempää vois olla kun meikäläinen, nii ei siellä Hellässä sitä keikkaa oo, KÄRÄHTI, ei sillä, eipä olis ollu varaakaan mennä. xD

Khah, taasen olis takana varsin maitohapolliset hikoilut. Kyllä siitä vaan aina tulee hyvälle tuulelle kun hetkeks päästä ajatuksista irti ja keskittyy vaan saamaan ittensä taas jonkun näköseen kuntoon. Terveyttä vaan ei tajua arvostaa, ennen kuin sen menettää. Ja kun on parikin päivää taukoa, niin kyl sen rupee huomaamaan kun jatkuvasti krinnaa ja kaikki vituttaa.

Mahaa on ruvennut polttamaan viimeaikoina enemmän ja enemmän, jollei se tästä stressin vähenemisellä ja kahvinjuontia vähentämällä rupee helpottamaan, niin ehkä sitten voin itselleni luvata, että annan periksi ja menen lääkärille.Ehkä. Tai sit mä kokeilen vielä jotain poppakonstia ja tapahtuu jotain peruuttamatonta. Niinku mahahaava. Se on jokaisen mun ikäisen perussairaus. Niin, tai sitten ei. Ehkä vaan pitää myöntää, että omankehon kunnioitus ei ole ollut ruokahuolollisesti järin kohdallaan. Hetken sitä elää kahvilla ja (lisääntyneellä) tupakoinnilla, paikotellen makarooneillakin, mut kai se on vaan tajuttava, ettei sellasta mikään maha kestä vuosikausia. Edes mun. Vaikka mun maha onkin mahtimaha!

Omella pitäis. Vieläkun osais. Olis kankaita, motivaatiota ja haluakin, mutkun taito puuttuu lähes kokonaan ni vaan turhautuu, ja pilaa kankaat. :P

Tatuointivisioita pyörii päässä. Tarttis päästä edes osa kuvista toteuttamaan kun ei saa mielenrauhaa. Mut niin, taas se rahapuoli, Kuviin kun uppoaa helposti sata jos toinenkin. Pittää katella, et missä aikataulussa sitä rahaa rupee olemaan niin paljon, että malttais osan pistää musteeseen ja neulaan.

Vielä vähän pitää psyykata ittelensä energiaa ni sais yläkerran siivottua ja imuroitua, muutenkin kämppää siihen kuntoon, että sais taas illalla hyvillä mielin (koirankarvoihin tukehtumatta) istuskella valtaistuimella, ottaa rennosti ja kuunnella Xul:ia. Tai muuta. Olis kyl ambient fiilis.

Jos kokeilis pistää vähän fiilistä ylentävää, pirtsakkaa touhuilu musaa ja heräis tästä möllötyksestä puuhailemaan. -> http://www.youtube.com/watch?v=h_OLZIhbaWw Omat pojjaat tuutista ja portit(rajat) kiinni! :D

OINAS

Oinaat ovat itsekkäitä vittupäitä, jotka suuttuvat joka asiasta, eivätkä ymmärrä huumoria mikäli se kohdistuu heihin tai johonkin heidän puutteisiinsa. Oinaat luulevat olevansa helvetin hauskaa ja mukavaa seuraa, mutta todellisuudessa kukaan ei pidä heistä. Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat itsensä kanssa. Yhteiselosta kenenkään kanssa ei tule mitään, sillä oinas ei yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin he.

MOTTO: "Sanoks joku jotai?"
TYÖPAIKKA: Useimmiten se vihatuin kersantti
AUTO: Joku nopea, virtaviivainen ja sisältä pieni

Niin paljon asoita, niin lyhyessä ajassa, niin yksinkertaiseen päähän.

Yrittäjyys on näitä meikäläisen riippakiviä. Tavalla tai toisella, tuotteesta jne. riippumatta, kaikki alkaa aina, ennemin tai myöhemmin, ajautumaan sinne -mä ihan itte -osastolle. Yrittäjäksi siis.

Kieltämättä tänne jo muuttaessani leikittelin ajatuksilla, mitä kaikkea täällä pystyy ja voi tehdä ja tuottaa, mitä Rauma-cityssä ei koskaan olis pystyny. Aika paljon kaikkea.

Hanke "FIN-314", joka on ollut toissijaisena ajatuksena, otti tänään megaharppauksen eteenpäin. Kun mitä tahansa hanketta lähtee valmistelemaan, se loppujenlopuksi on hyvin pitkän mteriamaallisen ajan siinä aivomutusteluosassa, jossa vasta puolivillasella tehdään laajemmalti kannattavuuskartoitusta. Näin nytkin. Tämän päivän, aamun, perusteella "FIN-314" tulee avautumaan omassa blogissaan myöhemmin, jahka jaksan kaiken jäsennellä ja muuttaa luettavaan muotoon.
Aina, kun euroopan komissiosta tulee sähköpostia, joka vieläpä on vihreävaloista, tarkoittaa sitä, että ajatustyö on puolivillaisesta mennyt melko karkeakarvaiseksi. Vielä ei investointitukihakemuksia ole sisällä, mutta tämän tiedon valossa, se on mitä todennäköisin kehityssuunta tälle hankkeelle. Paljon on tahtoa ja uskoa. Olen takuuvarma, huolimatta taloudellisesta puolesta, että Pohjois-Karjalassa, Joensuu-Kitee akselilla tullaan olemaan varsin kummissaan lähimmän 2 markkinointivuoden aikana. Siis, muutaman seuraavan satokauden aikana.

Hanke itsessään on niin mielenkiintoinen ja haastava, että vähintään lisätutkimusmielessä sitä lähdetään toteuttamaan, huolimatta siitä, että mahdolliset taloudelliset tuotot jäisivät minimaalisiksi, tai, että hankkeesta koituisi jopa persnettoa. Maksimissaan ei kuitenkaan ole kyse kuin muutamien satojen eurojen taloudellisesta riskistä, mutta kun (ja jos) homma saadaan pyörimään, niinkuin MTT Pohjois-Savon tutkimusaseman tutkijan kanssa asiaa puitiin, siitä saatava taloudellinen tuotto kattaa tuotantokustannukset kohtuullisen pienellä panostuksella/hlö. Itsestä se pääosin kiinni on millaiseksi haluaa sen levittää ja miten paljon hankkeeseen pystyy sijoittamaan. Mutta koska varsinainen idea lepää Onkalon sylissä, eikä siihen sekoita ulkopuolisia rahoittajia (joka taas rajaa kokeilun laajuutta) pysyy homma sopusuhtaisena ja kannattavana. Näin siis, oikein kultaisin ajatuksin.

Olen kyllä kieltämättä sen verran hippi, ettei minua kiinnosta saada äkkiä lottovoittoa jostain, vaikka se kelpaisikin, minulle riittää aivan mainiosti tämä tämänhetkinenkin elintaso, joka siis käytännössä kyllä riittää kattamaan henkiset ja fyysiset tarpeet ja halut. Okei,okei, mulla ei ole varaa tehdä maailmanympärysmatkoja, mutta toisaalta, ilman virkamiestason asemaa (=lue:palkkaa) ei siihen olisi kyllä muutenkaan mahdollisuutta, toisaalta, jos käyttäisin tämän normitöiden jälkeisen vapaa-ajan lisätulojen hankitaan (jota verotetaan 38%:lla!) eipä miulle jäisi aikaa nauttia lisääntyneestä varallisuudesta. Olen sen verran arkipäivien vapaista hetkistä riippuvainen, ettei minua kiinnosta se tuplatyö sitten pätkääkään, vaikka se kerran vuodessa korvaisikin menetetyn ajan sillä, että olis varaa lähteä pariksi viikoksi matkustelemaan. Säästän sit pedemmälti, mut vapaudestani en rahan takia luovu, sitä hankitaan, jotta pysyy elossa, muttei sen kerääminen ole minulle elämässä mikään tavoite, meriitti tai muukaan arvollinen. Oon vaan tylsä ja vähän laiska.

Mitä pidempää aikaa viettää täällä pois maamme metropoleista, Turku, Rauma, Joensuu, ne tutut, isot, vanhat kuviot, saa elämään erilaista perspektiiviä. Sen varmasti ymmärtää moni, ellei jopa itsestäänselvyytenä pidä. Täällä kyllä kasvaa se omavaraisuuden ihannointi-ajattelu, kunnioittaminen ja sen suunnittelu. Jo pelkästään siksi, että matkat on pitkät ja on pakko varautua esim. siihen, että auto ei lähdekkään käyntiin. Ei voi elää sellaisessa vaaleanpunaisessa -no meen sit kävellen kiskalle hakee röökiä -kuplaan. Ei vaan voi. On varauduttava siihen, ettei esim. ruokakauppaan pääsekkään just sillon kun se maito loppuu tölkistä. Oppii kaikenlaista. Maalla asuminen on kyllä enemmän elämäntapa ja aate kuin romanttinen unelma punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Tämä todellisuus on jotain aivan muuta. Omavaraisuus siis kiinnostaa elämässä noin yleensä. Vaikka ei oliskaan sikalaa -tahi mitään maaseutufarmia perustamassa, niin pitää sitä nyt jumalauta mailla talo lämmittää vaihtoehdolla muulla kuin sähköllä, joka siis tällä hetkellä on se pääasiallinen lämpöenergianlähde. Ei ole enää. Ensi talvena, tai jo syksyllä nappaan koko alakerrasta sähköpatterit mäkeen, ettei heikkona hetkenä tule väännettyä namiskasta. Juuri muutama viikko sitten kävi vieläpä nuohooja rallattelemassa ja kun alakerrassa yksistään on kolme tulisijaa: keittiö, työhuone ja olohuone, niin on se täyttä järjettömyyttä käyttää paperirahaa siihen lämmittämiseen. Ja kyllä, kaupungista muuttaneena se on yllättävän usein mielessä se sähköllä lämmitys ja ruuanvalmistus.

Kun vieläpä tuossa ulkoeteisessä on moottorisaha, vajassa vielä kuivia puita, niin on se nyt kummaa läskiperseilyä, jossei voi nähdä sitä hetken vaivaa. Päätin myös, että sisäsaunan sähkökiuas saa kyytiä ja keittiöön on ostettava se puuhella, jolloin ruuanteon ja lämmittämisen voi hoittaa samoilla puilla(yms.), onneksi on valmiit perustukset ja hormitukset, leivinuunissa jo on voinut tehdä padat ja paistaa leivät, samalla lämpee keittiö ja viime lopputalven kokemuksista oppineena, että keittön uunin lämittäessä kyllä lämpee keittön lisäksi koko muukin alakertakin...

Samaten olen puristellut päätäni tämän tilan/talon entisien omistajien suuntaan. Miten tyhmää väkeä sieltä kohdusta päästetään ulos? Talon ympärillä olis hehtaarikaupalla hyötykäytettävää maata, mut nää dorkat on päästänyt viljelykelpoisen peltoalueen tuollaiseksi niitty-ryteiköksi, joka siis heti pakkasten saapuessa saa kyytiä takuuvarmasti. "Puutarhaa" ei kukaan ole hoitanut/ottanut hyöty/huvikäyttöön, se on vaan tollasta nurmialuetta, jossa on muutama puska sitä sun tätä ja valtava meri jotain satavuotta sitten villiintyneitä ruusuja. Hiphei, joku on ollut enemmän kuutamolla kuin minä. Toisaalta, kaikki tuollainen vaatii aikaa ja viitsimistä ja jos käy -tai eikäy duuneissa kodin ulkopuolella ja illalla haluaa kattoa ne salkkarit, ni joo, on totta, ettei edes 10 neliön mansikkamaa pysy milläänlailla kuosissa, puhumattakaan siitä, että tilaa ja maata olis keittiön ikkunan alla kasvattaa kaikki kesäkauden perunoista ja salaateista syksyn marjoihin ja omppuihin. Mut niin, ei kaikki viiti, mutta eikö silloin olisi järkevämpi sitten asua jossain ihan muualla? Mitä ilmeisemmin taisi siis olla.

Itselle tämä aika on elämänsuunnan valitsemisen aikaa, selvemmin selkeää kokoajan se suunta. Tai kirkastuu. Se vie oman aikansa, että näkee ne kaikki mahdollisuudet, joita siis loppujen lopuksi on niin pilvinpimein, että eikun toteuttamaan.
Mä en todellakaan halua elämältä sitä joka viikonloppuista baareissa perseilyä ja jotainn perus 06.00-14.00 duunia, mistä saa sen 1800euroa kuussa. 20-vuoden maksuajalla asuntolaina 100 neliöisesta omakoti -tai rivitaloasunnosta, autolaina, farkku focus ja Keskon plussakortti. Ji-witun.pii! En mä halua kakaroita sotkemaan omia unelmia ja kuvioita. En mä halua kasvattaa tässä maailmassa yhtään ihmistä, jolla lähtökohdat (äiti) elämään on näin rappiolla kuin minä. Niinkauan kuin suomessa on laitonta potkia ja hakata, tarpeenvaatiessa kiduttaa alaikäistä lasta ei minun tule hankkia lapsia. Tempperamentillani, vaikka mikä vaisto heräisi, ei koskaan saisi mitenkään tasapainoista ihmisitä aikaiseksi. Puhumattakaan siitä, millaisessa aate ja mielipide ympäristössä verrattuna koulukavereihinsa se tulis kasvamaan. Mun mukulalle ei jesseily-suvaitsevaisuuspaskaa syötettäis, joten sitä olis täysi mahdottomuus laittaa kouluunkaan. Eijei, listaa voin jatkaa tästä iltaan asti, mutta Iitu alkaa jo hinkumaan ulos, joten jätetään tää nyt toteamukseen; musta ei ole äidiksi.
Ei se vaan oo mun juttu, vaikka se jollekin toiselle sitä jotain oliskin.

Tämä elämänmuoto ei kuitenkaan sulje pois mitään, mutta itse saan täältä tasapainoa ja kaipaamaani rauhaa, niin mikäs tässä, päivä päivältä paremmin. Täyttä typeryyttä olisi sulkea mitään mahdollisuuksia, kuten takaisin kaupunkiin muuttoa pois, mut tämän tunteen vallitessa, tän hetkinen suunta on täysin oikea ja tunne voimistuu, joten automaattisesti luonto kaartaa tännepäin enemmän ja enemmän.

Olen tainnut keski-ikäistyä varsin aikaisessa vaiheessa. :D

En tiedä miten ajan mittaan päässä käy, mutta kokoajan vähenevissä määrin "tarvitsee" fyysistä sosiaalisuutta ja tämä itsensä kanssa eläminen maistuu paremmalta ja paremmalta. Se vähän, mitä nyt on kontakteja, tuntuu riittävän, välillä jopa toivoo sitä ikiomaa rauhaa enemmänkin, joka sinänsä on kummallista kun ei täällä (vrt.kaupungissa eloon) niitä ihmisiä sillä tavalla kohtaa päivittäin. Ja oikein hyvä niin.

Tässä mietiskellessä sitä tajuaa, miten paljon on tietoa, jota ei vielä tiedä ja taitoja, joita välttämättä tarvtsisi, muttei vielä osaa, välillä se kauhistuttaa, tälläisinä päivinä se kannustaa aktiivisuuten aloittaa ajatuksien tekeminen konkreettisiksi asioiksi.

Niitä on vaan hyviä ja huonoja päiviä. Ehkä vielä on päivä, kun voin hymyillen sanoa; just tälleen, tässä on tismalleen se hyvä olo ja elämäntasapaino, mitä nuorena tyttönä metsästin milloin mistäkin.

Aseet tanaan ja oma elämä haltuun. Olo on lähes valloittajavoittajan tasolla, vaikka vasta voitin oman mieleni.

Jipjei ja akercockea ulkokaiuttimista soimaan ja pihalle koirien kanssa härväämään illaksi lyhtyjä. :)

Ihan ite!

Ihan ite tein taas ruokaa -hyi saatana. Sitä ei syönyt edes iitu ja se sentään syö kissanpaskasta pieniin lepakoihin. En mä vaan osaa. Sieniä en kokkaa enää ikinä. Siis kastikkeeks, sitä muuta osaa voidaan sit sopia hinnasta.
Kanttarelleja, rosepippuria ja RAKETTIMAKAROONIA, ja ei, edes ketsupilla siitä ei tullu syömäkelpoista. :P

Mä kaipaan antalyan katkarapusalaattia. Ja kokkia.

Tänään oli kyllä ihan mahti päivä, toivottavasti tulee mahti iltakin. Oli piristävää käydä jns, pitkästä aikaa, oikein torilla pyörähdin kun olin auringosta niin onneissani, 2,20 -muikkuja leolle ja matka-vekasta lomaoppaat mamille.

Leo(n) tykkäs kyllä muikuista, iitu ja rymykin, mut äiti ei tykänny matkaoppaista sittenkään. Ja ei, en koittanut syödä.

Jos meinais mennä johonki, mihin oikeasti haluais, pitäis maksaa mansikoita, satojakilojamansikoita. Edes koulutettu tryffeli-kissani ei löytäis niin paljon mustikoita, että niillä sais reissua rahotettua. Pitää kai oikeasti tehdä vähän töitäkin.

Vieläkään ei keudalta mitään, MIKÄ TEITÄ KERAVALAISIA VAIVAA. Elokuu on oikeasti kohta loppu. Sinne saa olla kokoajan soittelemassa, eikä mitään mihinkään suuntaan. Turhauttavaa. Todenteolla.

No mut joo, etitääs taas positiivisia asioita, auto toimii, pitää kumman kovaa meteliä, mut toimii. Täällä periferiassa se on se juttu. Voisivat jo Raumalta lähettää sen mun fillarin, pääsis sillä. Tai no, niin, tuskin nyt noita 20 kilometrin kauppareissuja siltikään ilman autoa tekisin, mut pääsis vähän jo juoksuttamaan iitu, se alkaa olee siinä iässä, et voitas ruveta harjottelee sitäkin. Se olis kiwaakiwaa.

Ihan ite sain aikaiseksi vähän siivota, jopa yläkerrassa. Tai no, pakkohan se oli kun tuo superidioottiääliö Rymy oli sit oma-aloitteisesti päättäny alottaa siivousurakan ja tyhjentäny sen makkarin roskiksen. Niin, kyllä, _makkarin_roskiksen. Okei, okei, oma vika, mut oli varsin mielenkiintoista kerätä sitä kaikkea silppua koko yläkerran mitalta. *mutinaa* Pyykit koneessa, tiskit tiskikoneessa, musiikkia, koirat nukkuu ja leo(n) pelottelee pikkulapsia, mikäs tässä. Vielä imurointia ja postikasanpolttoa, ni huomiseen on kivampi herätä taas -puhtaista lakanoista. <3.

Energiaa ja mieltä on vaikka muille jakaa, kai siksikin sitä kehittää itelleen monta persoonaa, on vaan niin kauheesti juttuja päässä, eri versioita ja erillä äänillä, usein ne tyypit näyttääkin musta eriltä kun kattoo peiliin. Nauru on silti kaikilla sama. Kuollut ja hyvin teennäinen, niinkuin yleensä lähempien ystävien kanssa sosiaalisissa tilanteissa asiaan kuuluu.

Oli taas pitkästä aikaa sellainen ilta eilen, että oksat pois. Samakonreisikeittoa (se sieniruoka muuten vähän maistui kuin ed.m.) vielä kun olis ollu kolmijalkapadassa, ni olis ollut takuu varmaa roviokamaa. Onneksei enää eletä 1500-luvulla, vaikka spitalismi ja rutto onkin kauniita asioita, se noitien vainoaminen oli kristityiltä vähän huono veto. Sen jälkeen ennoo jesseilijöistä oikein perustanut. En kyl sitä ennenkään, mut se ei liity eiliseen pätkääkään.

Viimeviikko oli kyllä niin puhdasta ahdistusta ja paskassa rämpimistä, et piti ihan todenteolla eilen meditoita, ja kuten aina, se auttaa. Ihan liian vähän kukaan arvostaa itsensä käskyttämistä alitajusesti, mut mie oon kai sen verran hidas jät..tyttö, että niin on pakko tehdä. Muuten tulee aina se "oon jumissa materiamaailmassa" -fiilis. Pitää muistaa (note to self:) pitää se yhteys itseensä auki, jos meinaa pitää sitä yhteyttä pään ulkopuolelle.
Erakoituminen houkuttaa liian paljon, mut pittää syödäkin jotain, ja ennen kun musta tulee Pohjois-Karjalan mahtiviljelijä, pitää siellä töissä käydä, että se elanto jostain irtoaa. Ja kyllä, just nyt on vähän köyhät eväät.

Lasken sen varaan näistä vapaista nauttiessani, että olen taas hetkenpäästä tilanteessa jossa on _pakko_ pitää vapaata -tai kilahdan. Mulle se on kaikki tai ei mitään. Ihanaa kun on voinut olla hitosti nyt kesällä himassa, me kaikki neljä, Rymy, Iitu ja Leo(n) ollaan jouduttu sellaseen elämänmuutospyörremyrskyyn, että jos mie vielä olisin hutiloinut menemään 12h/vrk töissä, tämä elo täällä olis vieläkin kaaottisempaa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että vois ruveta ihan kunnolla hakkamaan sitä kirvestä kiveen kun on jonkunnäköinen kontrolli ylipäänsä tästä helvetistä.

Lähes siis liskoilua yö, mut tällä kertaa oli muksia lohikärmekseij, sen sijaan, että olisivat räkineet tuhkaa päin miuta, syöksivät tulta kaikelle paskalle. Silleen sen pitikin mennä.

Olis vaikka miten monta mukavaa projektia mitä työstää. Mut taidan nyt hetken keskittyä kahviini ja galleriakyttäykseen, polttaa virallisen tupakan, sinistä, ja todeta että: taisin sittenkin valita ihan just tasan oikein. Näin mä haluan, että mun elämäni menee. Kaikki hyvä, minkä tähän saa liseeks hankittua ja järkkäiltyä on vaan plussaa.

Eipä siispä sittenkään ihan paska maanantai ollut, eikä kyllä tiistaikaan. Kädet haisee muikulle, mut tiedänpähän miltä miehistä tuntuu mirkun lämmittämisen jälkeen. Musta tulis homo kyllä, jos se olis vähäänkään tänne päinkään. :/

Mut jei, mummoa ikävöin, ja paria muuta, mitkä kai ihmisiksi lasketaan. <3
Olis mukava saada ikiomia ihmisiä kylään miulle. Lukitsisin kell..ei...vintille, enkä päästäis pois, sit pääsisivät ulkosaunaeteisen pakkaseen ku rupeisivat haisemaan. Ainaski.

Ihan ite sekoilen. \,,/

Khah, sainpas kuin sainpaskin ainaskin vähän. Niin, siis kaltsumussua päivitettyä. Sillisalaattia mä vihaan. Ja idiotismia.