IRC-Galleria

HUOH. Ei jösses.

Hieno päivä. Aamu täysin kehällä töissä, pillunkuvausta, takas duuniin. Himaan, ruokaa, kahvia, tahmeaa suklaakakkua ja sit makiat sauhut. Tupakkaa siis tottakai. Ja vahingossa, enemmän tai vähemmän, kuuntelin pitkästä aikaa http://www.youtube.com/watch?v=nXl4znQZOpw .
Mitä tässä nyt enää voi edes sanoa, selain kiinni ja kynttilöitä.

Ei edes vituta enää samallalailla kun eiliseen asti. Mahtista. Täydessä helvetissä voi elää haluamatta jatkuvasti kuolla hirvikolariin, tasoristeykseen, ulosajoon ja mikä mukavinta, slipoihin tiilikaisen edessä. Ei koskaan enää k-kauppaan. Forever SS -hankin ehkä ässä kortin. Saa kaikkii alejakin, sitä paitsi tosiäiJät käy s-marketissa...

Läähpuuh.

Vielä ku jaksais ni ois hyvä. :(

Hah, talvikauden ensimmäinen ulosajo. Ei kannata kikkailla jos ei osaa. Ja tietysti ilman turvavyötä, se on toisaalta melko mielenkiintoinen fiilis kun otsa hinkkaa rattia. *mutinaa* no, jälkikäteen hokasin, että onneksei paukahtanu airbägit, ois se kai vielä enemmän vituttanu. Ajaa ojaan ja jäädä henkiin. Jösses, ens kerralla pitää varmistaa, että sitä vauhtia on tarpeeks, et ei tarvi jäädä häpeästä kärvistelemään. Sen verran tais jäädä negatiivisia energioita kotikurviin, et tuskin koskaan lakkaa pala eskon puskurista hamuamasta sisäkurvia.

Eniveis ihan mahtavaa talvenalkua. Sen verran on jopa kotiintullessa riittäny energiaa, että on jaksanu lumihommia puuhailla koissujen kanssa, vieläpä ihan hymyssä suin. Lumilyhdyn tekeminen Iitun ja Rymyn kanssa on kyllä varsin mielenkiintoinen projekti, kun iitu hokas, että pistän pallot näppärään pinoon -nehän voi pölliä suoraan siitä -ei tarvi juoksennella pitkin poikin pihamaata lentävien pallojen perässä. On nää kyl ku pikkumuksujen kans eläis. Rymy osottaa kyllä vähän jonkinmoista rauhottumista ja aikuistumista, mut olen varma, et moni mies flegmatoituu kun leikataan paltsut pois. Hyvin se räyhää ku joku yrittää portista sissään, notta teretulemast! Leo on kyllä ihan mahtis kun se kaivelee ittensä tonne lumihangen alle, jollain on rottafiksaatio.

Huomenna ku on vapaapäivä (!!!) vois koittaa muistaa ostaa Iitulle uudet vetovaljaat ni saadaan valjakko aikaiseksi. Viimeyönä reenailtiin tos <>1km alueella tota Iitun vetoa ja kyllähän sieltä lähtee. Miun pittää vaan kunnon ajohanskat ostaa kun tollasilla tavallisilla tumpuilla ei ote ihan pysy, kurveissa varsinkaan.

Kihkah, illalla jäälyhtyjä, talvi on mahtista!

Hähääh! Vuoden ensimäiset lumityöt tehtynä. Vähänkö olen kiltti ja ahkera läskiperse. Piurh, lämmintä kahvia ja yks rööki ~~

Sit voikin taas latistua ja muistaa, et ei, ei se sun hetkes kestä kun puoli tuntia, suihkuun ja duuniin, ihan vaan et voi illalla taas palata kylmään kämppään ja pimeään pihaan. Mut on se hyvä, et on nää 2 tuntia täs duunien välillä, ehtii käydä lykkimässä lumet pihalta... *mutinaa* Helpompi se vaan ois, jäädä sairaseläkkeelle ja ruveta reenaan.

http://www.youtube.com/watch?v=YxQbMiIao0c&feature=related

juutuuppia kahtelin ja mietein, josko jo vihdoin siitä aktiivisen eutanasian sallimisesta, meille ruumiissamme kärsiville, vois avoimesti keskustella. Olis kuitenki siistempää kaiken katkeruuden ohella tulla vierailemaan henkimaailmasta vaan vittuillakseen.

Sitä on välillä niin kehällä kaikesta. Pyörityksestä. Omasta maailmastaan. Unohtaa sen sisimmän, hetkeksi, omansakin. Marraskuun on perinteisesti ollut hyvin synkkää aikaa. Rupesin tos kelailee, et joka vuosi, marraskuu toistaa itse itseään. Aina jostain tärkeästä pitää luopua. Kenestä tänävuonna?
No jossei sentään synkistelis. Mut sattu vaan silleen sopivasti. En mie enää kenestäkään voi luopua, sehän meinais sitä, että kadottaisin ittenikin.

Töitä on niin, ettei ehi oikein mihkää. Jos lauantaina vaikka jns. Alkoholin vuosittainen annoskin tuli taas täyteen, ens vuonna, sama aika, sama paikka. Jos on samanmoinen sekavuustila kun viikonloppuna ja siitä hengissä selviän, ni alan sit tosissaan uskomaan kuolemattomuuteni. Johan tässä jatkoajalla mennään. Sairastunkohan mie keuhkosyöpään vai spitalismiin? Tuo palanut peukaloni on ainakin sitä mieltä, että se haluais irtautua itsenäseksi valtioksi minusta.

You used to captivate me
By your resonating life
Now I'm bound by the life you've left behind
Your face it haunts
My once pleasant dreams
Your voice it chased away
All the sanity in me

I've tried so hard to tell myself that you're gone
But though you're still with me
I've been alone all along

Tänään kaipaan kaikkia.

Mut ei se mitään, aina voi vetää höpöheinää ja kattoa halinalleja!

Join järkeni ja ääneni. Infernomightnight forrestclub. Takas koomaan tekis mieli.

Sinne siis.

Hyvin ja sillee.
Kuuntelin tänään.

if only I could see
You turn myself to me
and recognise the poison in my heart
there is no other place
no one else I face
remedy, we'll agree, is how I feel
here in my reflecting
What more can I say?
for I am guilty
for the voice that I obey
too scared to sacrifice a choice
chosen for me

Tulin lopputulokseen.

Hahahaa! Virallisesti kylähulluin. Parturissa asti maineeni kierii. :D Mjuu, meillä täällä susirajalla on parturi-irma, joka 50-luvun saksillaan leikkaan tädeille permanentteja. Ja puhuu. Eipä sillä, hyvä vaan, että kylilläkin tiedetään minulla olevan _"monta"_ pahansisuista bittbullia "vai mitä ne sellaset isot koirat on", aseita ja rahaa millä retostella...(?!?!)

Eläisimpä oikeasti samassa maailmassa parturi-irman kanssa.

Eniveis. Jolukuussa Imatralle.

Vihdoin taas töistä hyviä uutisia. Eihän niitä tietenkään voi täällä lesotella, samalla tavalla kuin paikallinen parturi-irma minun asioitani, mut kivaa kuitenkin. Ensi vuonna pääsee reissaamaan, se sentään vielä on kivaa. Vaikka jokapaikassa vastaan tuleekin niitä...ihmisiä..kait se on vaan pakko niellä. Ihmisiin törmäily. Vaikka mä kuinka koittaisin leikkiä, niin niitä mätiä omenia on joka satsissa.

Onneksi sentään vielä maailmasta löytyy niitä paljon puhuttuja hyviä tyyppejä. Kuolemaa odotellessa, ei tätä hinkuvaa hengittämistä kai muuten kestäiskään.

Mietiskelin tossa.

1) 3650 x 8 = 29 200

2)29 200 x 25 e = 730 000 e

3) 730 000 e - ~5000 e = 725 000 e

Eli sillee, et ihmiskunta on minulle velkaa 725 000 e.

Ennen kuin se velka -korkoineen- on minulle korvattu, en suostu inhimilliseen yhteistyöhön.