Minä en.
Silti täällä kävelen.
Alla tähtien taitan matkaa.
Mietin aina että kauan jaksan matkaa jatkaa.
Katson maata, katson kuuta,
mietin mikä on edes todellisuutta.
Onko totta se mitä mä nään?
Voihan joku vain seikoittaa mun pään?
Ihastun, rakastun ja mailma tuntuu olevan vaan ihanaa,
mutta kun otan pinkit lasit silmiltä pois niin onkin elämä taas vaikeaa.
Paljon voit toivoa ja ehkä paljon myös saat,
mutta aina ei mene tasan jaettu maa.
Pyydän satasta, saan euron tai pari.
Haluan ajaa veneellä mutta eteen tuleekin kari.
Aina ei mee elämä suunnitelmien mukaan,
koska eihän elämää voi hallita kukaan.
Kaikki riippuu onnesta ja sun muusta.
Ehkä vielä joku päivä mulle tippuu se kaunis omena puusta.
© Joni Mäkinen